torstai 29. tammikuuta 2015

Elämän tuulissa tukena kriisityöntekijä Hilkka Kallio

Olen Hilkka Kallio ja aloitin vastikään kriisityöntekijän tehtävissä Lapin ensi- ja turvakodin Kriisikeskuksessa.

Talo oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olin turvakodissa työharjoittelussa kolme vuotta sitten. Lapin ensi- ja turvakodin tunnelma ja lämminhenkisyys tekivät minuun jo silloin vaikutuksen. Tunsin, että täällä suhtauduttiin hyvin lämpimästi ja inhimillisesti niihin perheisiin ja asiakkaisiin, jotka tulivat ovesta sisään. Sama tunne minulla on nytkin.

Olen koulutukseltani sosionomi ja nuoriso-ohjaaja. Työurani olen tehnyt pääosin nuorten parissa, viimeksi kriisi- ja arviointiyksikkö Komsiossa, josta olen toimivapaalla. Olen työskennellyt myös muun muassa kuraattorin työparina ammattiopistossa, nuorten päihdeosastolla ja erityisnuorten ryhmäkodissa.

Kun nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle, se on aina koko perheen kriisi. Murrosikäisen kohtaaminen vaatii sijaishuollon työntekijöiltä muutoinkin paljon. On kestettävä nuoren ahdistusta ja uskallettava pitää kiinni rajoista, vaikka nuori asettuisi kuinka poikkiteloin. Kriisissä oleva nuori ei edes ota helposti apua vastaan, ja sekin työntekijän on kestettävä.

Työn tulos ei lastensuojelun puolella välttämättä näy kuin vasta vuosien päästä. Mutta joskus voi käydä niin, että monen vuoden jälkeen tulee viesti, jossa lukee hei ja hyvää joulua. Viesti voi olla siltä entiseltä uhmakkaalta nuorelta, joka käski minun aikoinaan painua ties minne.

Kriisityöntekijäksi pääseminen on ollut haaveenani pitkään. Jo nuorisotilalla työskennellessäni näin, kuinka nuoret eivät suinkaan kaivanneet sirkustemppuja vaan aikuista, joka istuisi juttelemaan heidän kanssaan.

Kriisityöntekijän työssä on kysymys paljolti samasta. Ihmiset ovat yhteydessä Kriisikeskukseen, koska tarvitsevat kuuntelijaa oman elämäntilanteensa takia.

Parisuhteen ongelmat, ero, läheisen menehtyminen tai muu elämän kriisi voi saada aikaan tunteen, että nyt en enää pärjää. Kriisikeskus tarjoaa apua juuri siihen tilanteeseen. On hyvä muistaa, että kriisin määrittelee ihminen itse, emme me. Jo yksi tai kaksi keskustelukertaa saattaa riittää siihen, että olo helpottuu ja ratkaisuja alkaa löytyä.

Olen kriisityöntekijänä vasta alkutaipaleella, enkä osaa vielä tarkkaan sanoa, millaisia ominaisuuksia minulta tässä työssä vaaditaan.

Arvelen kuitenkin, että kriisityöntekijänä pärjää, jos on aito ja osaa eläytyä toisen ihmisen tunteisiin. Fokus ei ole asiakkaan kanssa keskustellessa koskaan itsessä vaan toisessa, eikä keskusteluun tuoda mukaan omia kokemuksia. Sellainen tekisi toisen kokemuksen merkityksettömäksi.

Juokseminen on minulle keino purkaa ja työstää ajatuksia. Työpöydän ääressä aivot saattavat jumiutua, mutta juostessa ne lähtevät raksuttamaan. Joskus olen juossut 25 kilometriä ihan ajatuksissani. Avopuoliso on saattanut kotiin tultuani kysyä, oliko rankka lenkki. ”Jaa, en osaa sanoa”, olen vastannut. Sillä enhän minä oikeastaan juossut, vaan ajattelin.

Kuka?

Hilkka "Hissu" Kallio



Työpaikka: Lapin ensi- ja turvakodin kriisikeskuksen kriisityöntekijä
Kotoisin: Kemijärveltä
Harrastaa: Kuntosalia, jumppia, juoksemista ja koirien kanssa leikkimistä





Mikä Kriisikeskus?

Toimii Lapin ensi- ja turvakodin yhteydessä
Avoinna ma-pe klo 8-18
Tapaamiset ajanvarauksella numerosta 040 553 7508.
Akuutteja kriisiaikoja tarjolla satunnaisesti