Eräänä tuiki tavallisena koulupäivänä ryhmänohjaajani kysyy löytyisikö
nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja luokastamme vapaaehtoisia lähtemään
viikonlopuksi töihin erityislasten pariin Ylläkselle. Minulla oli jo muita
suunnitelmia kyseiselle viikonlopulle mutta päätin jättää ne myöhemmäksi ja
lähteä hakemaan kokemuksia ja tietotaitoa tulevaan työhöni. En osannut
oikeastaan odottaa mitään tulevalta viikonlopulta enkä ollut edes koskaan
kuullut kyseisestä yhdistyksestä, mutta työskentely erityislasten ja heidän
vanhempiensa kanssa kiinnosti kovasti.
Näin siis saapui Ylläs viikonloppu ja kahden muun luokkalaiseni kanssa
saavuimme Pohjolankadulle, ELOkolon eteen jossa bussi täynnä lapsia ja heidän
vanhempiaan jo odottikin. Hyppäsimme saman tien bussiin ja lähdimme kohti
hotelli Seitaa, jonne saavuttuamme meille selvitettiin viikonlopun kulku.
Viikonloppuun sisältyi paljon lapsien kanssa toimimista sillä aikaa kun
vanhemmat saivat viettää omia vertaistukihetkiään sekä hyviä hetkiä muiden
vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa.
Mieleenpainuvimpia hetkiä olivat
lasten kanssa pulikointi hotellin altaassa sekä muutaman kilometrin pituinen
retki läheiselle lintutornille jossa yksi lapsukainen väsähti ja pääsi minun
kantamanani takaisin hotellille (kerkesin sitä ennen kylläkin kantaa vähän
aikuisempaakin reppuselässä). Oli myös mahtavaa nähdä minkälaista voimaa ja
jaksamista perheistä löytyy sekä huomata kuinka vähästäkin huomiosta
erityislasten sisarukset saavat iloa (monesti sisarukset jäävät vähemmälle
huomiolle kun vanhemmat joutuvat keskittymään erityislapsen perässä
juoksemiseen). ELOn muut vapaaehtoiset
olivat aivan mahtavia ja heidän kanssa pidämme yhä yhteyttä säännöllisesti ja
tämä yhteisöllisyys on varmasti yksi suurimmista syistä joka sai minut jäämään
ELOn pariin!
Siinäpä alustus ja hyvä pohja ”raporttiini” ELOsta vapaaehtoisen ja tällä
hetkellä harjoittelijan näkökulmasta.
Olen siis nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija ja kyseinen koulu
käytännössä tutustutti minut ELOon, vaikkakin vapaaehtoiseksi lähtöni jälkeen
selvisi että vanhempani kuuluvat ELOon ja parhaan ystäväni äiti on ollut ELOssa
vuosia.
Miten alkaa ELO vapaaehtoiseksi? Kävelemällä sisään ELOkololle taikka
ottamalla yhteyttä työntekijöihin soittamalla tai lähettämällä sähköpostia. Vapaaehtoisista
vastaa Eveliina Johansson-Kivioja joten kannattaa olla suoraan yhteydessä
häneen! Vapaaehtoiseksi alkaminen ei katso ikää tai sukupuolta ja jokainen voi
tehdä työtä oman aikataulunsa ja jaksamisensa mukaan. Aina kun vapaaehtoista
tarvitaan, hänelle ilmoitetaan siitä tekstiviestillä tai sähköpostilla mutta ne
eivät velvoita mihinkään.
Mitä vapaaehtoisen työnkuvaan kuuluu ja mitä se vaatii? ELO vapaaehtoisen
hommaa on pääasiassa erityislasten ja heidän vanhempiensa kanssa toimiminen.
Koska kyse on erityislapsista, vapaaehtoisen pitää olla avoin kaikelle uudelle
ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Vapaaehtoisena pääset toteuttamaan
itseäsi ja tekemään sitä missä olet hyvä. Esimerkiksi jos osaat soittaa
kitaraa, tulet soittamaan kitaraa ja jos osaat leipoa tulet leipomaan.
Vapaaehtoisten panosta tarvitaan erityisesti nuorten ja lasten ryhmiin sekä
tapahtumiin joita ELO järjestää.
ELO tarjoaa vapaaehtoisillensa tutustumisväylän aktiivisen ja käytännönläheisen
järjestön toimintaan sekä mahdollisuuden kulkea hetken lappilaisten
erityisperheiden rinnalla ja oppia heistä/heiltä. Sinua tukevat
verkostotyöntekijät ja ELOhallitus sekä aina kun osallistut toimintaan, saat
kirjallisen todistuksen työstäsi!
Siinäpä pienimuotoinen perehdytys ELOn vapaaehtoisena toimimiseen. Toivottavasti
tämä kirjoitus antaa suhkot selkeän kuvan vapaaehtoisuudesta ja siihen mukaan
tulemisesta sekä voisi vaikka saada jonkun lähtemään mukaan toimintaan.
Hyvää joulunodotusta ja ELOisia hetkiä,
Ville Havu, Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja opiskelija
