Kimurantti kilpirauhanen

Olen Raili Kuusela Lapin Kilpirauhasyhdistyksen puheenjohtaja, Suomen Kilpirauhasliiton hallituksen jäsen, kokemuskouluttaja sekä eläkepäiviä viettävä ex-virkanainen. Olen ollut perustamassa yhdistystä vuonna 2004 ja siitä lähtien puheenjohtajana eli jokapaikanhöylänä. Yhdistyksemme löytää netistä osoitteesta www.lapinkilpi.com . 

Yhdistys järjestää lääkäri- ja muita asiantuntijaluentoja ja toinen tärkeä toimintamuoto on vertaistuki-illat, joita järjestetään Rovaniemellä, Kemissä, Torniossa, Kemijärvellä ja Sallassa. Käymme kunnissa myös esittäytymässä ja jos vapaaehtoisia vertaisiltojen vetäjiä löytyy perustamme ryhmän. Tarkoitus on tukea kilpirauhaspotilaita sairautensa kanssa sekä jakaa tietoutta kilpirauhassairauksista. Ns. ”korkeampana tavoitteena” on tehdä yhteistyötä terveydenhuollon kanssa kilpirauhassairaiden hyväksi.

Sananvapaus on ollut yksi viime päivien puheenaiheista. Mitä voi esittää, ääneen sanoa, kirjoittaa loukkaamatta toista, toisen tunteita, vakaumusta tai vaikkapa uskoa. Voiko niin tehdä huumorin varjolla, pilke silmäkulmassa ja vino hymy huulilla?

Itse jouduin tuon kysymyksen eteen, kun vuonna 2011 Suomen Kilpirauhasliitto ry perusti KILPI
–jäsenlehden.  Olin silloin liiton hallituksessa ja tietysti meidän jokaisen jäsenen kontolle tuli saada täytettä uuteen lehteen. Jostain kumman syystä sen sijaan, että olisin proosalla esimerkiksi kertonut siinä sairaustarinaani kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai lappilaisen kilpirauhasyhdistyksen toiminnasta, minulle juttu alkoi muodostua runomitassa, hiukan jopa Kalevalan poljennolla ja ”kemijokisela murthela”. Voiko sairautensa oireista kirjoitella noin, sairaudesta, jota Suomessa sairastaa kohta 300 000 ihmistä? Ihmisten oireista ja kärsimyksistä, joihin he eivät tahdo saada apua? Loukkaanko minä toisia, vaikka itsestänihän minä kerron? Sen saatte itse päättää runosta, jonka aivoni ajattelevi ja suu sanoiksi sylttäs.

VAJJAISEN OIRHEITA                                                                                                                                                                

Mitäs sie akka raiska

kurkkuasi kipuelet,

äänikultaasi rahistelet,

laulujänteitäs raapustelet,

kaulalihojas kasvattelet ja

leuan alustaa levittelet.

Voi sie akka raiska

ko lantheitas leventelet,

kupheitas kuormittelet,

maha eessä tuulta halakoen

perä peittäin pienen kylän.

Minne sie akka raiska

kavotit kutrit kaunhit,

lainehtivat suortuvhaiset,

karvat muutkin sie kavotit,

lintusen lailla sulkas puotit.

Voi sie akka raiska

ko sie piät niin pimmeätä,

mieltä mustaa manan makuista,

palelet horkkatautisena,

ahkuna jäisenä kaliset,

sukat seittemät jalassa,

lammas määkii hartioillas.

Joko sie akka raiska

tiiät konstit tähän tauthin,

aamusuukkosen ensimmäisen,

valakian nappulaisen 

veen kanssa viruttelet

parantamhan pahan tauvin.

Kyllä sie akka raiska tästä tokenet,

kohta hymmyillä raitilla rohkenet,

 eshiin entisen ämmin kaivalet ja

keshään tanssaten kirmailet.

23.2.2011

Aivot sen ajattelevi ja suu

sanoiksi sylttäs

Raili Kuusela

kilpparivajjainen