Tervehdys vain kaikille.
Näppäimistön takana kirjoittelee Petri Vuorijärvi
asemanaan kolmen kuukauden pituinen kiinnitys arviointityöläiseksi Lapin
sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen Oppilaitosyhteistyöhankkeessa. Koska olen
vain käymässä, voisi sanoa että teen arviointiselvitystä kyseisen hankkeen tuloksellisuudesta,
työsuhteesta huolimatta, kuitenkin ulkoisen arvioinnin otteella. Tämähän
tarkoittaa sanoa sitä, että kohtaloni ei ole pitemmästi sidottu arvioitavan
hankkeen tai sen isäntäorganisaation menestyksellisyyteen, joten voin arvioida
hankkeen tuloksellisuutta suhteellisen vapaasti – mikä onkin kaiken luotettavan
arvioinnin yksi raadollisista lähtökohdista. Arviointia ja arviointitutkimuksia
olen tehnyt yksin ja erilaisten työryhmien osana, säännöllisen säännöttömin
väliajoin muunlaistenkin työtehtävien ohessa, vuodesta 1998 lähtien. Otteeltaan
nuo arvioinnit ovat olleet määrällistä ja laadullista tutkimusotetta
yhdisteleviä.
 |
| Petri Vuorijärvi |
Tässä vaiheessa tämän kertaista rupeamaa lähes kaikki
arvioinnissa tarvittava tieto on hankkeen sidosryhmiltä eli opiskelijoilta,
opettajilta, kokemuksellisen asiantuntemuksen haltijoilta sekä
järjestötoimijoilta kerätty ja analyysi on alkanut. Tietoa on kerätty sekä
laadullisin että määrällisin menetelmin ja analyysitapoja on käytössä
vastaavasti molempia. Hankkeen projektihenkilöstön eli käytännössä Marika
Aholan kanssa olemme yhteistyössä rakentaneet haastatteluissa käytettävät
rungot sekä kyselylomakkeet. Tämä on ollut onnistunut ja välttämätönkin
ratkaisu, koska näin tiukalla aikataululla hankkeen toimintaan ja sen tausta-
sekä ohjelmateoriaan tutustumiseen ei ole ollut tutkijalla itsenäisesti
pitemmälti aikaa, vaan varsinaiseen tiedonkeruuseen tuli päästä ripeästi.
Tutkimuksen määrälliset tulokset ovat jo ehtineet
yllättää sekä arvioitsijan että projektihenkilökunnankin, mutta laadullisella
otteella kerätty tieto on antanut tulkinnallista viitekehystä, jolla
ristiriitaiselta näyttävät tulokset asettuvat arkielämän kokemuksen kannalta
ymmärrettävään muotoon. Hanke on jo alustavien tulosten mukaan vaikuttanut
tiettyihin sidosryhmiinsä poikkeuksellisen voimakkaasti tavalla, joka on ollut
osin ennakoimatonkin. Vaikka toisin monesti luullaankin, nimenomaan määrällinen
tutkimusote tuottaa relevanttiin sosiaaliseen ilmiöön onnistuneesti iskiessään
uutta ja yllättävää tietoa, koska kerätyn datan analyysiä ei ohjaa enää
tietokoneen matemaattiseen käsittelyyn edettäessä tutkijan esioletukset
tutkittavien ilmiöiden luonteesta. Tässä vaiheessa hän joutuu, edellyttäen,
että analyysin oikeaoppiselle tekemiselle asetetut ehdot on täytetty, kiltisti
vastaanottamaan laskentakoneen syövereistään tuottaman tuloksen ja ottamaan
tämän tuloksen vieläpä perin vakavasti. Jos tulos on yllättävä, sen perusteita
arkitodellisuuden kannalta katsoen aletaan sitten etsiä hakien tukea muun
muassa vastaajien laadulliseen aineistoon kertomista pienistä tai
suuremmistakin tarinoista. Tässä tapauksessa onnistuneen tulkinnan rakentaminen
vaati lisäksi palaamista hankkeen ohjelmateoriaan, missä kuvataan sanoiksi ne
oletukset, miten jonkin mekanismin oletetaan vaikuttavan tiettyihin ihmisiin
tietyssä ympäristössä. Työskentely tämän arvioinnin parissa on muuttunut
entistä mielenkiintoisemmaksi, kun on törmätty tuloksiin, joiden selittäminen
on avannut ainakin allekirjoittaneelle aivan uusia näkökulmia asiantuntijuuden
ja ammatillisen pätevyyden käsitteisiin sosiaalialalla.
