Paluu juurille

Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen ’tuorehko’ suunnittelija esittäytyy näin bloginkin välityksellä. Paljon olen teitä toimijoita itselleni uudella kentällä jo ehtinyt tavatakin, mutta paljon on vielä tapaamatta ja heille tervehdys näin sähköistä kanavaa hyödyntäen.

Antti Tuisku laulaa ’Juuret’ kappaleessaan

”Me istutettiin yhdessä puu
Sen oksille linnut laskeutuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä
Ja siitä taimesta kasvoi puu
Se maailman tuulissa vahvistuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä”

Kuten laulun puu, myös minä olen käynyt vahvistumassa maailman tuulissa ja palannut juurilleni, syntymäkaupunkiini Rovaniemelle, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen.

Reilu kaksikymppisenä ja seikkailunjanoisena maailman tuulet kuiskuttelivat korvaani niin ylivoimaisen viekoittelevasti, että niitä oli mahdoton vastustaa. Ne houkuttelivat mukaansa ja veivät uuden kotikaupunkini Helsingin lisäksi ’kiertämään vähän mualimaa’. Ajan kuluessa, pohjoisten arktisten tuulten raikkaus alkoi aina vain vahvemmin kutsua takaisin lapsuuteni maisemiin.

Pelkkää seikkailua ei elo etelässä ollut vaan pääosan ajasta lohkaisi pitkäaikainen työrupeama sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä. Sosiaali- ja terveys- olivat sinällään maantieteilijälle yllätyksellinen suunta, mutta näköjään kohtalo tiesi itseäni paremmin, mikä pohjimmiltaan on sydäntäni lähellä ja pienin askelin johdatti minua eteenpäin sattumien muodossa.

Vuonna 1996 aloitin siis työskentelyn silloisen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tutkimusyksikössä. Vajaan viiden vuoden aikana toteutimme yhden jos toisenkin Sosiaalibarometrin ja kansalaiskyselyn. Tutkimustiimimme innovatiiviset suunnittelupalaverit tulevat pysymään muistoissani vielä pitkään. STKL:ssä toimin myös hetken aikaa Suomen ICSW:n toimikunnan sihteerinä ja sen kautta sain ensimmäisen kosketuksen kansainväliseen verkostotyöskentelyyn. Vuoden 1998 ICSWn maailmanlaajuinen konferenssi vei minut myös yhteen kiehtovimmista paikoista maailmassa, Israeliin, Jerusalemiin. Sinne toivoisin pääseväni vielä joskus uudelleen. Se historia!

Vuoden 2001 tammikuussa aloitin työt Stakesin Tilastot yksikössä. Ehdin olla Stakesissa, sittemmin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen fuusioituminen vuonna 2009) kaikkiaan 12 vuotta. Alkoholi- ja huumetilastojen ohella työskentelin mm. sosiaali- ja terveysmenojen laskennan ja raportoinnin parissa. Työskentely isossa talossa osaavan henkilökunnan ympäröimänä oli antoisa oppimiskokemus ja jätti lähtemättömän jälkensä minuun. Viimeisimpinä vuosina THL:ssä vastasin huumehoidon tietojärjestelmästä, joka on osa Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) koordinoiman huumetietoverkoston (REITOX) kansallista tiedonkeruuta. Tietojärjestelmän koordinointiin kuului myös verkostoituminen eurooppalaisten toimijoiden kanssa.

Sitten tullaan vuoteen 2014 ja vieläkin tuskanhikeä nostattavaan muuttokuormaan, joka matkasi halki puolen Suomen Rovaniemelle, Napapiirin tuntumaan. Tämä iso askel oli pitkän harkinnan ja kaipuun tulos, jonka seurauksena löydän itseni nyt tästä, vuonna 2016, kirjoittamassa tätä blogia. Kuukauden olen nyt ehtinyt makustella uutta työtäni ja odotan edelleen yhtä innolla kuin taannoin työhaastattelussakin mitä oppimiskokemuksia tällä työrupeamalla ja tulevaisuudella on minulle tarjota. Hymyillään, kun tavataan!

Paula Ruuth

Kirjoittaja on Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen suunnittelija. 

Ensiaskelia

Olen Eeva-Liisa Peltonen, Hengitysliiton kouluttama (2016) kokemustoimija. Olen paluumuuttaja pohjoiseen, parinkymmenen muualla asutun vuoden jälkeen palasin kotikonnuille Kemiin. Olen myös pitkäaikaissairas, MCTD, PAH ja keuhkofibroosi diagnoosit saanut keski-ikäinen nainen – vallan Harvinainen.

En ole koskaan ollut järjestöaktiivi enkä ole muutenkaan hirveästi huudellut sairastamisestani – aina  viimeiseen vuoteen asti. Uskon siihen, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden aika on. Jokin sysäsi minut kirjoittamaan ensin blogia Sanoisinko sairasta (http://sanoisinkosairasta.blogspot.com) ja jatkumona siihen löysin itseni kokemustoimijakurssilta.

Itse kurssi oli työntäyteinen. Kouluttajamme Päivi ja Outi saivat koko kurssiporukkamme puurtamaan tosissaan. Pääkopan pölyttyneitä arkistoja availtiin ja pitipä palata myös vanhoihin lääkärinlausuntoihin. Paljon asioita nousi esiin unohduksen armahtavasta maailmasta. Lempeästi ja liikuttuenkin katselin nuorta minua – aika löylytyksen tyttö on läpi käynyt.

Harjoitusluentoni pääsin tekemään täällä Kemissä Pohjoisen Yhteisöjen tuki Majakassa. Luennosta sain juuri sellaista palautetta mitä toivoinkin, rakentavaa ja positiivista. Energialataus oli melkoinen kun lähdin kotia kohti suupielet korvissa. Tuolloin en vielä tajunnut kuinka tärkeät ihmiset tulevan kannalta kohtasin.

Majakan käynnin seurauksena löysin itseni myös Rovaniemeltä Lappilainen kokemuksellinen asiantuntijuus seminaarista. Suu auki tuijotin väkimäärää, eihän minulla ollut etukäteen aavistustakaan millaiseen joukkoon olin päässyt mukaan. Aktiivista porukkaa nämä Lappilaiset.

Ensimmäisen ihan virallisen luentoni kokemustoimijana tein Keminseudun Reumayhdistyksessä. Luennon jälkeen virinnyt innokas keskustelu veti taas suupieliä korvia kohti. Tärkein kommentti minkä sain oli lausahdus, 'oli kiva huomata, että tunnelin päässä on valoa'.

Tässä siis ollaan, untuvikkona, mutta innokkaana sellaisena. Pää höyryää ajatuksia, välillä on pakko vähän kiristää suitsia ettei ihan unohdu, että se oma jaksaminenkin pitää muistaa. Kemiläiset kokemustoimijat nappasivat minut mukaansa yhteiseen toimintaansa ja reilu kuukausi valmistumisen jälkeen olen menossa jo jatkokoulutukseenkin. Hengitysliittokaan ei ole minua yksin jättänyt - päinvastoin. Jatkumoa jatkumon perään. Pääsin mukaan myös Lapin AMK:n 'Hoitotyön simulaatiot näkyväksi' – projetiin (HoiSim). Minusta tulee  simulaatio- eli potilasnäyttelijä sosiaali- ja terveysalalle.

Olen sanonut joskus -useastikin- sairastamisen eri vaiheissa 'Miksi kukaan ei tee tälle mitään?'. Minulta vaati 20 vuotta sairastamista, mutta myös kypsymistä ennenkuin olin valmis sanomaan 'Minä olen valmis tekemään tälle asialle jotain. Minulla on nyt asiaa.'

Terveisin
Eeva-Liisa Peltonen, Kemi
kokemustoimija ja tuleva simulaationäyttelijä