En ole koskaan ollut järjestöaktiivi enkä ole muutenkaan hirveästi huudellut sairastamisestani – aina viimeiseen vuoteen asti. Uskon siihen, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden aika on. Jokin sysäsi minut kirjoittamaan ensin blogia Sanoisinko sairasta (http://sanoisinkosairasta.blogspot.com) ja jatkumona siihen löysin itseni kokemustoimijakurssilta.
Itse kurssi oli työntäyteinen. Kouluttajamme Päivi ja Outi saivat koko kurssiporukkamme puurtamaan tosissaan. Pääkopan pölyttyneitä arkistoja availtiin ja pitipä palata myös vanhoihin lääkärinlausuntoihin. Paljon asioita nousi esiin unohduksen armahtavasta maailmasta. Lempeästi ja liikuttuenkin katselin nuorta minua – aika löylytyksen tyttö on läpi käynyt.
Harjoitusluentoni pääsin tekemään täällä Kemissä Pohjoisen Yhteisöjen tuki Majakassa. Luennosta sain juuri sellaista palautetta mitä toivoinkin, rakentavaa ja positiivista. Energialataus oli melkoinen kun lähdin kotia kohti suupielet korvissa. Tuolloin en vielä tajunnut kuinka tärkeät ihmiset tulevan kannalta kohtasin.
Majakan käynnin seurauksena löysin itseni myös Rovaniemeltä Lappilainen kokemuksellinen asiantuntijuus seminaarista. Suu auki tuijotin väkimäärää, eihän minulla ollut etukäteen aavistustakaan millaiseen joukkoon olin päässyt mukaan. Aktiivista porukkaa nämä Lappilaiset.
Ensimmäisen ihan virallisen luentoni kokemustoimijana tein Keminseudun Reumayhdistyksessä. Luennon jälkeen virinnyt innokas keskustelu veti taas suupieliä korvia kohti. Tärkein kommentti minkä sain oli lausahdus, 'oli kiva huomata, että tunnelin päässä on valoa'.
Tässä siis ollaan, untuvikkona, mutta innokkaana sellaisena. Pää höyryää ajatuksia, välillä on pakko vähän kiristää suitsia ettei ihan unohdu, että se oma jaksaminenkin pitää muistaa. Kemiläiset kokemustoimijat nappasivat minut mukaansa yhteiseen toimintaansa ja reilu kuukausi valmistumisen jälkeen olen menossa jo jatkokoulutukseenkin. Hengitysliittokaan ei ole minua yksin jättänyt - päinvastoin. Jatkumoa jatkumon perään. Pääsin mukaan myös Lapin AMK:n 'Hoitotyön simulaatiot näkyväksi' – projetiin (HoiSim). Minusta tulee simulaatio- eli potilasnäyttelijä sosiaali- ja terveysalalle.
Olen sanonut joskus -useastikin- sairastamisen eri vaiheissa 'Miksi kukaan ei tee tälle mitään?'. Minulta vaati 20 vuotta sairastamista, mutta myös kypsymistä ennenkuin olin valmis sanomaan 'Minä olen valmis tekemään tälle asialle jotain. Minulla on nyt asiaa.'
Terveisin
Eeva-Liisa Peltonen, Kemi
kokemustoimija ja tuleva simulaationäyttelijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti