Erityislasten Omaiset ELO ry vapaaehtoisen silmin

Eräänä tuiki tavallisena koulupäivänä ryhmänohjaajani kysyy löytyisikö nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja luokastamme vapaaehtoisia lähtemään viikonlopuksi töihin erityislasten pariin Ylläkselle. Minulla oli jo muita suunnitelmia kyseiselle viikonlopulle mutta päätin jättää ne myöhemmäksi ja lähteä hakemaan kokemuksia ja tietotaitoa tulevaan työhöni. En osannut oikeastaan odottaa mitään tulevalta viikonlopulta enkä ollut edes koskaan kuullut kyseisestä yhdistyksestä, mutta työskentely erityislasten ja heidän vanhempiensa kanssa kiinnosti kovasti.

Näin siis saapui Ylläs viikonloppu ja kahden muun luokkalaiseni kanssa saavuimme Pohjolankadulle, ELOkolon eteen jossa bussi täynnä lapsia ja heidän vanhempiaan jo odottikin. Hyppäsimme saman tien bussiin ja lähdimme kohti hotelli Seitaa, jonne saavuttuamme meille selvitettiin viikonlopun kulku. Viikonloppuun sisältyi paljon lapsien kanssa toimimista sillä aikaa kun vanhemmat saivat viettää omia vertaistukihetkiään sekä hyviä hetkiä muiden vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa. 

Mieleenpainuvimpia hetkiä olivat lasten kanssa pulikointi hotellin altaassa sekä muutaman kilometrin pituinen retki läheiselle lintutornille jossa yksi lapsukainen väsähti ja pääsi minun kantamanani takaisin hotellille (kerkesin sitä ennen kylläkin kantaa vähän aikuisempaakin reppuselässä). Oli myös mahtavaa nähdä minkälaista voimaa ja jaksamista perheistä löytyy sekä huomata kuinka vähästäkin huomiosta erityislasten sisarukset saavat iloa (monesti sisarukset jäävät vähemmälle huomiolle kun vanhemmat joutuvat keskittymään erityislapsen perässä juoksemiseen).  ELOn muut vapaaehtoiset olivat aivan mahtavia ja heidän kanssa pidämme yhä yhteyttä säännöllisesti ja tämä yhteisöllisyys on varmasti yksi suurimmista syistä joka sai minut jäämään ELOn pariin!

Siinäpä alustus ja hyvä pohja ”raporttiini” ELOsta vapaaehtoisen ja tällä hetkellä harjoittelijan näkökulmasta.

Olen siis nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija ja kyseinen koulu käytännössä tutustutti minut ELOon, vaikkakin vapaaehtoiseksi lähtöni jälkeen selvisi että vanhempani kuuluvat ELOon ja parhaan ystäväni äiti on ollut ELOssa vuosia.

Miten alkaa ELO vapaaehtoiseksi? Kävelemällä sisään ELOkololle taikka ottamalla yhteyttä työntekijöihin soittamalla tai lähettämällä sähköpostia. Vapaaehtoisista vastaa Eveliina Johansson-Kivioja joten kannattaa olla suoraan yhteydessä häneen! Vapaaehtoiseksi alkaminen ei katso ikää tai sukupuolta ja jokainen voi tehdä työtä oman aikataulunsa ja jaksamisensa mukaan. Aina kun vapaaehtoista tarvitaan, hänelle ilmoitetaan siitä tekstiviestillä tai sähköpostilla mutta ne eivät velvoita mihinkään.

Mitä vapaaehtoisen työnkuvaan kuuluu ja mitä se vaatii? ELO vapaaehtoisen hommaa on pääasiassa erityislasten ja heidän vanhempiensa kanssa toimiminen. Koska kyse on erityislapsista, vapaaehtoisen pitää olla avoin kaikelle uudelle ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Vapaaehtoisena pääset toteuttamaan itseäsi ja tekemään sitä missä olet hyvä. Esimerkiksi jos osaat soittaa kitaraa, tulet soittamaan kitaraa ja jos osaat leipoa tulet leipomaan. Vapaaehtoisten panosta tarvitaan erityisesti nuorten ja lasten ryhmiin sekä tapahtumiin joita ELO järjestää. 

ELO tarjoaa vapaaehtoisillensa tutustumisväylän aktiivisen ja käytännönläheisen järjestön toimintaan sekä mahdollisuuden kulkea hetken lappilaisten erityisperheiden rinnalla ja oppia heistä/heiltä. Sinua tukevat verkostotyöntekijät ja ELOhallitus sekä aina kun osallistut toimintaan, saat kirjallisen todistuksen työstäsi!

Siinäpä pienimuotoinen perehdytys ELOn vapaaehtoisena toimimiseen. Toivottavasti tämä kirjoitus antaa suhkot selkeän kuvan vapaaehtoisuudesta ja siihen mukaan tulemisesta sekä voisi vaikka saada jonkun lähtemään mukaan toimintaan.

Hyvää joulunodotusta ja ELOisia hetkiä,

Ville Havu, Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja opiskelija

 

Ammatinvaihtaja

Olen kohta viisikymppinen perheellinen nainen pohjoisesta, Sodankylästä. Olen ammatinvaihtaja. Olen jo edellisessä työssäni ollessani miettinyt päihdetyötä ja sen tekemistä. Kun minulle tarjoutui eläkevakuutusyhtiön tarjoama mahdollisuus 5kk työkokeiluun 2012, tartuin siihen heti. Soitin Lapin Sinisarastus ry:n toiminnanjohtajalle. Sovimme tapaamisen ja niin pääsin kokeilemaan työtä päihdepuolella. Heti ensimmäisen viikon aikana tiesin, että tämä on minun juttuni. Työ oli antoisaa ja jokainen päivä oli erilainen. Työssä huomasin kuinka pienilläkin asioilla on suuri merkitys. Työ vei minut mennessään ja niinpä hainkin lähihoitajakoulutukseen, johon pääsin. Perusopinnot suoritin Ammattiopisto Lappian verkkopainotteisessa ryhmässä (työvoimapoliittinen koulutus). Perusopinnot päättyivät 7.5.2014 ja elokuussa aloitin osaamisalaopinnot oppisopimuksella Lapin Sinisarastuksella. Suoritan tällä hetkellä mielenterveys- ja päihdetyön opintoja. Teoria jaksot käyn Rovaniemellä muutamana päivä kuukaudessa LAO:lla. Opinnot päättyvät 29.5.2015.

Työhöni kuuluvat mm. perusterveydenhuollon tehtäviä, viriketoiminnan järjestäminen, ohjaaminen sekä kahden keskeiset keskustelut. Työni on antoisaa molemmin puolin. Opinnäytetyönä järjestin yön yli kestävän leirin kuntoutujille sekä päiväkeskuskävijöille. Leirin tarkoituksena oli yhdessä olo, yhdessä tekeminen ja luonnosta nauttiminen. Saimme kaikki ruokatavarat lahjoituksina yrittäjiltä. Teimme ruuat yhdessä sekä kaikki muutkin askareet. Leiri onnistui todella hyvin. Viikko-ohjelmani olen suunnitellut sen mukaan mihin kuntoutujat tarvitsevat tukea. Syksyn teemana ovat voimavarat ja yhteishenki. Olen huomannut kuinka koulussa opittava teoria antaa työkaluja arjen tekemiseen sekä kohtaamiseen. Yksikään päivä ei ole samanlainen, mutta siltikin varmuuteni unelmaani kohti kulkemiseen kasvaa vain. Onneksi on tämä aikuisena opiskelemisen mahdollisuus.

Työssäni saan kohdata ihmisen avoimesti kasvokkain. Työ on aitoa ja ihmisläheistä. Itse arvostan ja kunnioitan jokaista ihmistä omana yksilönä sekä olen hänelle aidosti läsnä. Minulle työni merkitsee paljon ja teenkin sitä suurella sydämellä. Ennakkoluulottomuus sekä aitous ovat tärkeitä. Luottamus on ansaittava ja jos sen menettää niin sitä on turha kuvitellakaan uudelleen saavansa rakennettua. Arjessa jaksamisen tukeminen ja päivästä päivään selviämisen tukeminen on joka päiväistä työtä. Toisen ihmisen hyväksyminen ja kunnioittaminen sellaisenaan kuin hän on, ovat avainasioita luottamuksen rakentamiseen ja yhteistyöhön kuntoutujien sekä päiväkeskus kävijöiden kanssa. Tavoitteiden asettaminen ja haaveiden toteuttaminen vaativat pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Askel kerrallaan mutta varmoin askelin edetään. Itse en voi enää ajatellakaan tekeväni muuta työtä. Tämä on se unelmani joka toteen käy. Ammattitaitoa ja teoria pohjaa voi onneksi aina vain vahvistaa. Elämä on ikuista oppimista.

Lapin Sinisarastus on perustettu vuonna 2005 ja se on valtakunnallista päihdetyötä tekevän Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Järjestön ylläpitämä päihteetön päiväkeskuksen toiminta kuuluu Sodankylän kunnan päihdehuollon avopalveluihin. Päihteetön päiväkeskus on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa tuetaan asiakkaan fyysisiä, sosiaalisia, psyykkisiä ja hengellisiä tarpeita. Toiminnan tarkoituksena on tarjota arkipäiviin vaihtoehto päihteettömän päivän viettämiseen.

Järjestön periaatteita ovat päihteettömyys, erilaisuuden hyväksyminen, toisen kunnioittaminen, avoimuus, tasavertaisuus, yhteisöllisyys, vertaistuki ja perustarpeiden saatavuus. Järjestön toiminta-alueita ovat päiväkeskustoiminnassa; työtoiminta, työapupalvelu, ruokailu, kirpputori, virike- ja retkitoiminta, lukutila ja nettimahdollisuus, keskusteluapu, puutyöt, mattojen ja poppanoiden valmistus, pullakirkko, kuukauden viimeinen perjantai ilmainen lounas, opiskelijayhteistyö, seurakuntayhteistyö. Työllistämispalvelut; kuntouttava työtoiminta, palkkatuki ja työharjoittelu/työkokeilu. Lisäksi on asumisneuvontaa ja – ohjausta päihteettömään asumiseen ja vapaaehtoistoimintaa (viriketoiminnan/pullakirkon/ilmaisruokailun järjestäminen, kirpputori, hallitustoimintaan osallistuminen sekä kangaspuilla kutominen). Lapin Sinisarastus ry tekee todella tärkeää ja korvaamatonta työtä.

Riitta Hokkanen,
lähihoitaja oppisopimusopiskelija,
Lapin Sinisarastus ry

Mikäs tämä on?

No tämä on blogi josta pääset lukemaan monenmoista juttua ja uutista siitä mitä Lapin järjestökentällä tapahtuu. Parasta tässä on se, että jutut tulevat suoraan järjestöiltä itseltään. Olehan siis kuulolla, kun järjestöt toivottavat sinulle hyvää päivää.