Järjestöjen ja yhdistysten vapaaehtoistyön hiipumisesta on oltu Suomessa huolissaan jo vuosituhannen vaihteesta asti (Juote 2007, 51; Kuvaja 2007, 121). Lapin liiton järjestöstrategiatyötä varten kerätyn aineiston perusteella osa lappilaisista järjestöistä on huolissaan vapaaehtoistyön tilanteesta, vaikka järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan on todettu Suomessa edelleen olevan voimissaan (Järjestöbarometri 2014). Sama huoli hiipumisesta on tunnistettu myös kansainvälisesti (Aydinli ym. 2016, 376). Järjestöjen toiminta ja toiminnalle asetetut tavoitteet ovat monimuotoisia samoin kuin vapaaehtoisetkin. Yksilöllisten motiivien ohella vapaaehtoistyön vetovoimaisuuteen vaikuttavat esimerkiksi järjestöjen toiminnalle antamat puitteet, järjestöjen toimintakäytännöt ja toimintaympäristö (Penner 2002, 461).
Tutkin järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuuden muodostumista pro gradu -tutkielmassani. Asiaa tarkastelin Lapin liiton toteuttaman strategiakyselyn tuottaman aineiston pohjalta. Kyselyyn vastasivat lappilaiset järjestöt. Suuri osa järjestöistä koki tulevaisuuden ja toiminnan jatkuvuuden epävarmaksi. Uusien aktiivisten vapaaehtoisten löytäminen mukaan järjestön toimintaan oli ajankohtainen huolenaihe. Järjestöstrategian kirjoittamista varten kerätyssä aineistossa pohdittiin myös jo toiminnassa mukana olevien jaksamista työkuorman kasvaessa vapaaehtoisten ikääntyessä. Kansainvälisten tutkimustulosten mukaan vapaaehtoiseksi ryhtymisen jälkeen motivaatio olla mukana toiminnassa laskee ja kynnys jäädä toiminnasta pois madaltuu (van Schie ym. 2015, 1572).
Lisäaineistona tutkielmassani oli Noste, sosiaali- ja terveysalan julkaisu. Tarkastelin myös, missä yhteydessä Nosteessa vapaaehtoistoiminnasta puhutaan ja miten toiminnalla pyritään muokkaamaan yhteiskuntaa ja ympäristöä. Järjestöjen äänen esille tuojana Noste vaikuttaa vetovoimaisuuteen tuottamalla helposti ymmärrettäviä artikkeleita marginaalissa elävien ihmisten näkökulmasta vahvistaen samalla mielikuvaa järjestöjen tekemän työn tarpeellisuudesta. Ympäristön ja eri toimijoiden vuorovaikutuksessa ja viestinnässä rakentuu myös vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus sekä ihmisten käsitys vapaaehtoistoiminnasta. Tästä asetelmasta lähdin käymään aineistoa läpi ja analysoimaan vastauksia tarkemmin. Tutkimuskysymykseksi hahmottui: Miten järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus rakentuu?
Nosteessa keskitytään suuriin kaupunkeihin. Niissä asuu suurin osa suomalaisista ja lehden kohderyhmistä. Kyselyaineiston vastaukset ovat puolestaan Lapista ja osittain kaupungeista, mutta myös kaupunkien ulkopuolelta. Järjestötoimintaa on enemmän väestökeskittymissä ja kaupungeissa (Aydinli ym. 2002, 377). Kyselyaineiston perusteella järjestöissä ollaan huolissaan toiminnan jatkumisesta ja aktiivisten vapaaehtoisten määrän vähentymisestä. Maaseudulla järjestöjen organisoima vapaaehtoistoiminta ei ole ainoa vapaaehtoistoiminnan muoto. Epämuodollinen naapuriapu ja talkootoiminta ovat helpommin toteutettavaa vapaaehtoistoimintaa, jolle maaseudulla löytyy myös perinteitä. Vapaaehtoistoiminta rajataan usein järjestöjen koordinoimaksi toiminnaksi, jolloin talkootoiminta ja naapuriapu jäävät määritelmän ulkopuolelle. Koska on todettu, että järjestötoiminta on voimissaan ja vapaaehtoisiakin riittää, olen tulkinnut muodollisen järjestötoiminnan vähenevän kaupunkien ulkopuolella niillä alueilla, missä väestö vähenee muuttotappion ja ikääntymisen myötä.
Vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuuteen vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan julkinen kuva, miten toiminnasta tiedotetaan ja millainen kuva siitä ihmisille muodostuu. Käsityksen muodostumiseen vaikuttavat järjestöissä ja yhteiskunnassa tuotettu puhe järjestöjen toiminnasta ja hyödyllisyydestä. Vetovoimaisuuteen vaikuttavia muuttujia ovat ihmisten henkilökohtaisten asioiden lisäksi ennakoimattomat suuret muutokset tai tapahtumat, sosiaalinen paine sekä järjestökohtaiset käytännöt ja vuorovaikutussuhteet, joiden seurauksena järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus muotoutuu koko ajan uudelleen (Penner 2002, 461).
Vetovoimaisuus muodostuu hiljalleen rakentuvan rooli-identiteetin myötä, kun tehdään itselle merkityksellisiä tehtäviä. Järjestöissä vapaaehtoiset pyrkivät vaikuttamaan järjestölle ja itselle tärkeisiin aiheisiin sekä valvomaan jäsenten etua. Viestinnällä tehdään järjestöjen toimintaa tutuksi, jotta vapaaehtoisia saadaan mukaan toimintaan. Viestintä nähdään tärkeäksi myös positiivisen mielikuvan rakentumisessa, joka vetoaa uusiin vapaaehtoisiin ja sitouttaa vanhoja. Järjestöjen tärkeää toimintaa tuo esille Nosteen esittelemät epäkohdat erilaisten ihmisten ja marginaalin elämässä, johon järjestötyö vastaa. Näin rakentuu mielikuva tärkeää työtä tekevistä järjestöistä, johon järjestöt pyrkivät omalla puheellaan ja toiminnallaan vastaamaan.
Järjestöt näkevät viestinnän tärkeänä keinona saavuttaa potentiaaliset vapaaehtoiset. Viestintä on järjestöille myös tärkeä vaikuttamiskanava, joka puolestaan on vapaaehtoistoimintaa tukeva asia. Järjestöjen toiminta-ajatuksesta riippuen tavoitteena on yleensä vaikuttaa esimerkiksi yleiseen mielipiteeseen tai päätöksentekijöihin. Tietoisuuden levittäminen johonkin asiaan liittyen on myös vaikuttamista. Mitä taitavammin järjestö tai sen edustajat käyttävät kieltä viestinnässä, sen paremmat vaikutusmahdollisuudet heillä on. Meihin kaikkiin vaikutetaan puheen ja viestinnän keinoin joka päivä.
Kirjoitus on Lapin yliopiston sosiaalityön pro gradu -työn kypsyysnäyte.
Pro gradu: Järjestöllisen vapaaehtoistyön vetovoimaisuus.
Kirjoittaja: Päivi Kähkönen.
Aydinli, Arzu & Bender, Michael & Chasiotis, Fons & Athanasios & van de Vijver, J. R. & Cemalcilar, Zeynep & Chong, Alice & Yue, Xiaodong 2016: A Cross-Cultural Study of Explicit and Implicit Motivation for Long-Term Volunteering. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 2016, Volume 45(2), 375-396.
Juote 2007: Järkiperäisestä hulluudesta moniäänisyyteen. Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Sivistysliitto. Kansalaisfoorumi. Espoo, 44-63.
Järjestöbarometri 2014: Sosiaali- ja terveysyhdistysten vuosikymmen. Järjestöbarometrin erillistarkastelu vuosina 2005-2014 rekisteröidyistä ja purkautuneista sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä. <http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/jb_2015_erillistark_sotuyhdisysten_vuosikymmen.pdf> Luettu 27.11.2015.
Kuvaja, Sari 2007: Jyrääkö aktivismi perinteisin yhdistystoiminnan? Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Sivistysliitto. Kansalaisfoorumi. Espoo, 118-127.
Penner, Louis A. 2002: Dispositional and Organizational Influences on Sustained Volunteerism: An Interactionist Perspective. Journal of Social Issues. Volume 58(3), 447-467.
Van Schie, Susan & Güntert, Stefan T. & Oostlander, Jeannette & Wehner, Theo 2015: How the Organizational Context Impacts Volunteers: A Differentiated Perspective on Self-determined Motivation. Voluntas (2015) 26, 1570–1590.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti