Mikä siinä houkuttaa? Järjestöllisen vapaaehtoistyön vetovoimatekijät

Järjestöjen ja yhdistysten vapaaehtoistyön hiipumisesta on oltu Suomessa huolissaan jo vuosituhannen vaihteesta asti (Juote 2007, 51; Kuvaja 2007, 121). Lapin liiton järjestöstrategiatyötä varten kerätyn aineiston perusteella osa lappilaisista järjestöistä on huolissaan vapaaehtoistyön tilanteesta, vaikka järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan on todettu Suomessa edelleen olevan voimissaan (Järjestöbarometri 2014). Sama huoli hiipumisesta on tunnistettu myös kansainvälisesti (Aydinli ym. 2016, 376). Järjestöjen toiminta ja toiminnalle asetetut tavoitteet ovat monimuotoisia samoin kuin vapaaehtoisetkin. Yksilöllisten motiivien ohella vapaaehtoistyön vetovoimaisuuteen vaikuttavat esimerkiksi järjestöjen toiminnalle antamat puitteet, järjestöjen toimintakäytännöt ja toimintaympäristö (Penner 2002, 461).

Tutkin järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuuden muodostumista pro gradu -tutkielmassani. Asiaa tarkastelin Lapin liiton toteuttaman strategiakyselyn tuottaman aineiston pohjalta. Kyselyyn vastasivat lappilaiset järjestöt. Suuri osa järjestöistä koki tulevaisuuden ja toiminnan jatkuvuuden epävarmaksi. Uusien aktiivisten vapaaehtoisten löytäminen mukaan järjestön toimintaan oli ajankohtainen huolenaihe. Järjestöstrategian kirjoittamista varten kerätyssä aineistossa pohdittiin myös jo toiminnassa mukana olevien jaksamista työkuorman kasvaessa vapaaehtoisten ikääntyessä. Kansainvälisten tutkimustulosten mukaan vapaaehtoiseksi ryhtymisen jälkeen motivaatio olla mukana toiminnassa laskee ja kynnys jäädä toiminnasta pois madaltuu (van Schie ym. 2015, 1572).

Lisäaineistona tutkielmassani oli Noste, sosiaali- ja terveysalan julkaisu. Tarkastelin myös, missä yhteydessä Nosteessa vapaaehtoistoiminnasta puhutaan ja miten toiminnalla pyritään muokkaamaan yhteiskuntaa ja ympäristöä. Järjestöjen äänen esille tuojana Noste vaikuttaa vetovoimaisuuteen tuottamalla helposti ymmärrettäviä artikkeleita marginaalissa elävien ihmisten näkökulmasta vahvistaen samalla mielikuvaa järjestöjen tekemän työn tarpeellisuudesta. Ympäristön ja eri toimijoiden vuorovaikutuksessa ja viestinnässä rakentuu myös vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus sekä ihmisten käsitys vapaaehtoistoiminnasta. Tästä asetelmasta lähdin käymään aineistoa läpi ja analysoimaan vastauksia tarkemmin. Tutkimuskysymykseksi hahmottui: Miten järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus rakentuu?

Nosteessa keskitytään suuriin kaupunkeihin. Niissä asuu suurin osa suomalaisista ja lehden kohderyhmistä. Kyselyaineiston vastaukset ovat puolestaan Lapista ja osittain kaupungeista, mutta myös kaupunkien ulkopuolelta. Järjestötoimintaa on enemmän väestökeskittymissä ja kaupungeissa (Aydinli ym. 2002, 377). Kyselyaineiston perusteella järjestöissä ollaan huolissaan toiminnan jatkumisesta ja aktiivisten vapaaehtoisten määrän vähentymisestä. Maaseudulla järjestöjen organisoima vapaaehtoistoiminta ei ole ainoa vapaaehtoistoiminnan muoto. Epämuodollinen naapuriapu ja talkootoiminta ovat helpommin toteutettavaa vapaaehtoistoimintaa, jolle maaseudulla löytyy myös perinteitä. Vapaaehtoistoiminta rajataan usein järjestöjen koordinoimaksi toiminnaksi, jolloin talkootoiminta ja naapuriapu jäävät määritelmän ulkopuolelle. Koska on todettu, että järjestötoiminta on voimissaan ja vapaaehtoisiakin riittää, olen tulkinnut muodollisen järjestötoiminnan vähenevän kaupunkien ulkopuolella niillä alueilla, missä väestö vähenee muuttotappion ja ikääntymisen myötä.

Vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuuteen vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan julkinen kuva, miten toiminnasta tiedotetaan ja millainen kuva siitä ihmisille muodostuu. Käsityksen muodostumiseen vaikuttavat järjestöissä ja yhteiskunnassa tuotettu puhe järjestöjen toiminnasta ja hyödyllisyydestä. Vetovoimaisuuteen vaikuttavia muuttujia ovat ihmisten henkilökohtaisten asioiden lisäksi ennakoimattomat suuret muutokset tai tapahtumat, sosiaalinen paine sekä järjestökohtaiset käytännöt ja vuorovaikutussuhteet, joiden seurauksena järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus muotoutuu koko ajan uudelleen (Penner 2002, 461).

Vetovoimaisuus muodostuu hiljalleen rakentuvan rooli-identiteetin myötä, kun tehdään itselle merkityksellisiä tehtäviä. Järjestöissä vapaaehtoiset pyrkivät vaikuttamaan järjestölle ja itselle tärkeisiin aiheisiin sekä valvomaan jäsenten etua. Viestinnällä tehdään järjestöjen toimintaa tutuksi, jotta vapaaehtoisia saadaan mukaan toimintaan. Viestintä nähdään tärkeäksi myös positiivisen mielikuvan rakentumisessa, joka vetoaa uusiin vapaaehtoisiin ja sitouttaa vanhoja. Järjestöjen tärkeää toimintaa tuo esille Nosteen esittelemät epäkohdat erilaisten ihmisten ja marginaalin elämässä, johon järjestötyö vastaa. Näin rakentuu mielikuva tärkeää työtä tekevistä järjestöistä, johon järjestöt pyrkivät omalla puheellaan ja toiminnallaan vastaamaan.

Järjestöt näkevät viestinnän tärkeänä keinona saavuttaa potentiaaliset vapaaehtoiset. Viestintä on järjestöille myös tärkeä vaikuttamiskanava, joka puolestaan on vapaaehtoistoimintaa tukeva asia. Järjestöjen toiminta-ajatuksesta riippuen tavoitteena on yleensä vaikuttaa esimerkiksi yleiseen mielipiteeseen tai päätöksentekijöihin. Tietoisuuden levittäminen johonkin asiaan liittyen on myös vaikuttamista. Mitä taitavammin järjestö tai sen edustajat käyttävät kieltä viestinnässä, sen paremmat vaikutusmahdollisuudet heillä on. Meihin kaikkiin vaikutetaan puheen ja viestinnän keinoin joka päivä.

Kirjoitus on Lapin yliopiston sosiaalityön pro gradu -työn kypsyysnäyte.
Pro gradu: Järjestöllisen vapaaehtoistyön vetovoimaisuus.
Kirjoittaja: Päivi Kähkönen.

Aydinli, Arzu & Bender, Michael & Chasiotis, Fons & Athanasios & van de Vijver, J. R. & Cemalcilar, Zeynep & Chong, Alice & Yue, Xiaodong 2016: A Cross-Cultural Study of Explicit and Implicit Motivation for Long-Term Volunteering. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 2016, Volume 45(2), 375-396.
Juote 2007: Järkiperäisestä hulluudesta moniäänisyyteen. Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Sivistysliitto. Kansalaisfoorumi. Espoo, 44-63.
Järjestöbarometri 2014: Sosiaali- ja terveysyhdistysten vuosikymmen. Järjestöbarometrin erillistarkastelu vuosina 2005-2014 rekisteröidyistä ja purkautuneista sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä. <http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/jb_2015_erillistark_sotuyhdisysten_vuosikymmen.pdf> Luettu 27.11.2015.
Kuvaja, Sari 2007: Jyrääkö aktivismi perinteisin yhdistystoiminnan? Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Sivistysliitto. Kansalaisfoorumi. Espoo, 118-127.
Penner, Louis A. 2002: Dispositional and Organizational Influences on Sustained Volunteerism: An Interactionist Perspective. Journal of Social Issues. Volume 58(3), 447-467.
Van Schie, Susan & Güntert, Stefan T. & Oostlander, Jeannette & Wehner, Theo 2015: How the Organizational Context Impacts Volunteers: A Differentiated Perspective on Self-determined Motivation. Voluntas (2015) 26, 1570–1590.

Järjestösosiaalityötä oppimassa

Olen suorittamassa sosiaalityön opintoihin kuuluvaa käytännönopetusjaksoa puoliksi Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä ja puoliksi Järjestöpiste Joikussa. Kymmenen viikon käytännönopetusjaksostani on nyt takana yhdeksän viikkoa, eli aikani täällä alkaa olla lopuillaan. Olen tässä ajassa ehtinyt oppia valtavan paljon uusia ja tärkeitä asioita, enkä voisi kuvitella parempaa käytännönopetusjaksoa.

Päädyin käytännönopetusjaksolleni järjestökentälle sattumalta, enkä tiennyt yhtään, mitä odottaa. Tietämättömyyttäni yhdistin sosiaalityön lähinnä julkisella sektorilla tehtäväksi virkamiesmäiseksi työksi, joten ajatus sosiaalityön käytännön oppimisesta järjestökentällä tuntui hämmentävältä. Aloitinkin käytännönopetusjaksoni pää täynnä kysymyksiä, joista suurimpana: ”mitä on sosiaalityö järjestökentällä?”.

Loistava käytännönohjaajani Marika Ahola Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksestä osasi onneksi vastata kaikkiin ihmetteleviin kysymyksiini, ja sai minut ymmärtämään mitä sosiaalityö todella on. Tässä vaiheessa jo nolottaa oma ymmärtämättömyys, mutta parempi oppia myöhään kuin ei milloinkaan. Tietenkään sosiaalityön ydin ei ole päätöksentekoa siitä, saavatko asiakkaat palveluja vai eivät. Sosiaalityö on työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen ja sen lähtökohtana on ihminen itse kokemuksineen.

Olen käytännönopetusjaksoni aikana oppinut, millaisilla keinoilla ihmisten hyvinvointia voi ajaa. Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä tehdään erittäin hienoa rakenteellista sosiaalityötä vaikuttamistyön kautta. Olen ollut erityisen ihastunut juuri rakenteelliseen sosiaalityöhön, sillä vaikuttamalla suurempiin linjoihin ja rakenteisiin voidaan parhaiten edistää hyvinvointia suuremmassa mittakaavassa. Yhdistyksessä ei kuitenkaan unohduta rakenteelliselle tasolla, vaan kaiken työn pohjana ovat ihmiset kokemuksineen. Jos olisin viettänyt koko käytännönopetusjaksoni Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä, olisin saanut syvällisesti oppia vaikuttamistyötä, mutta työn lähtökohta eli ihmiset olisivat jääneet kaukaisemmaksi asiaksi.

Onnekseni olen kuitenkin saanut juosta Järjestötalossa kahden kerroksen välillä, ja yläkerrassa Järjestöpiste Joikussa toinen ohjaajani Riikka Wikström on opettanut minulle paljon ihmisten kohtaamisesta. On ollut hienoa päästä mukaan erilaisiin kohtaamisiin, joissa on voinut kohdata ihmisiä tasavertaisena ja kiireettömästi. Olen oppinut kuuntelemaan ja antamaan arvon ihmisen omille kokemuksille. Olen myös oppinut paljon kuuntelemalla ihmisten kokemuksia. Kaikissa sosiaalityön kohtaamisissa pitäisi olla paikalla kaksi asiantuntijaa: ihminen oman elämänsä asiantuntijana ja työntekijä oman alansa asiantuntijana. Vain yhdistämällä kummankin tiedot ja taidot voidaan päästä hyvään lopputulokseen.

Sekä Järjestötalon monet toimijat että monissa verkostoissa toimivat ohjaajani ovat mahdollistaneet tutustumisen laajasti Rovaniemen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kenttään. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat antaneet minulle aikaansa kertoakseen omasta toiminnastaan. Kaikki mitä olen nähnyt, kokenut ja oppinut on sytyttänyt minuun palavan halun päästä töihin järjestökentälle. Jos kuitenkin tulevaisuudessa päädyn työskentelemään julkiselle sektorille, uskon tulevani hyväksi sosiaalityöntekijäksi, joka kohtaa asiakkaat arvostavasti ja kuunnellen ja muistaen järjestökentän monet mahdollisuudet ihmisten hyvinvoinnille.

Kaikesta kiittäen

Pilvi Vihanta

Sosiaalityön opiskelija

Lappilaiset järjestöt mukaan kuntien hyvinvointikertomustyöhön

Kirjoittajana Brita Karjalainen, Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n harjoittelija

Hyvinvointikertomus on sähköinen väline, jonka avulla suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan kunnan toimintaa. Valtuustokausittain tehtävä hyvinvointikertomus antaa oikein tehtynä hyvinkin käytännönläheistä ja havainnollistavaa tietoa hyvinvointijohtamisen tueksi. Sähköinen hyvinvointikertomus on hyödyllinen, mutta ei haasteeton työväline kunnille. Järjestöille se tarjoaa väyliä vaikuttaa kunnan päätöksentekoon ja toimia jäsentensä ja kuntalaisten äänen esiin nostajina.

Lapissa hyvinvointikertomuksen tekemistä on viety eteenpäin kunnissa itsenäisesti mutta myös PaKaste-hankkeessa koulutuksilla, vertaispalavereilla, työskentelyjaksoilla ja kuntakäynnein. Lapin kunnista lähes kaikilla onkin jo sähköinen hyvinvointikertomus, tosin niiden laajuus vaihtelee. Hyvinvointikertomusten haasteena onkin lakisääteisyydestä huolimatta niiden toteutuminen ja erityisesti monialaisen toteuttamisen onnistuminen.  Hyvinvointikertomuksissa avataan kuntien tilannetta erilaisten indikaattoreiden valossa, mutta tilastotietoa selventämään on mahdollista käyttää järjestöjen tuottamaa kokemustietoa kuntalaisten arjesta ja tarpeista. Kokemustiedon etuna on muutoksien havaitseminen jo ennen kuin ne näkyvät tilastotiedossa. Järjestöt voivat olla mukana hyvinvointikertomustyössä  myös työryhmissä analysoimassa indikaattoritietoa tai määrittelemässä tulevaisuuden painopisteitä.

Tällä hetkellä kunnille tyypillisin tapa ottaa järjestöt mukaan hyvinvointikertomustyöhön on huomioida järjestöt yhteistyökumppaneina tulevaisuuden toimenpiteitä suunnitellessa. Tällöin järjestöt tulevat esiin esimerkiksi ostopalveluiden tuottajina, harrastusten järjestäjinä, palveluiden kehittäjinä, yhteisöllisyyden lisääjinä, kylien kehittäjinä, kulttuuripalveluiden tuottajina, kansanterveydestä huolehtijoina, kumppaneina päihteiden vastaisessa työssä, nuorten palveluiden tuottajina ja ylipäätään hyvinvoinnin tekijöinä.

Järjestöjen rooli hyvinvointikertomuksessa on kuitenkin vielä pieni ja satunnainen, mihin pyritään saamaan muutosta. Teen harjoittelussani Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä selvitystä järjestöjen tämänhetkisestä roolista hyvinvointikertomuksessa. Selvityksen tarkoitus on toimia apuna tulevaisuudessa, kun kehitetään malleja siitä, miten järjestöt voisivat osallistua hyvinvointikertomustyöhön ja näkyä hyvinvointikertomuksissa. Osana selvitystä tein lappilaisille kunnille kyselyn, jossa tiedustelen millainen rooli järjestöillä on ollut hyvinvointikertomustyössä, miten kunnat haluaisivat järjestöjen olevan siinä mukana, miten kunnat näkevät järjestöt suhteessa hyvinvointikertomustyöhön ja tarvitaanko kunnissa tukea järjestöjen saamiseksi ja ottamiseksi mukaan hyvinvointikertomuksen tekoon. Työn valmistuttua kerron myös blogissa, millaisia asioita kyselyssä ja selvityksessä nousi esiin.