Mikä siinä houkuttaa? Järjestöllisen vapaaehtoistyön vetovoimatekijät

Järjestöjen ja yhdistysten vapaaehtoistyön hiipumisesta on oltu Suomessa huolissaan jo vuosituhannen vaihteesta asti (Juote 2007, 51; Kuvaja 2007, 121). Lapin liiton järjestöstrategiatyötä varten kerätyn aineiston perusteella osa lappilaisista järjestöistä on huolissaan vapaaehtoistyön tilanteesta, vaikka järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan on todettu Suomessa edelleen olevan voimissaan (Järjestöbarometri 2014). Sama huoli hiipumisesta on tunnistettu myös kansainvälisesti (Aydinli ym. 2016, 376). Järjestöjen toiminta ja toiminnalle asetetut tavoitteet ovat monimuotoisia samoin kuin vapaaehtoisetkin. Yksilöllisten motiivien ohella vapaaehtoistyön vetovoimaisuuteen vaikuttavat esimerkiksi järjestöjen toiminnalle antamat puitteet, järjestöjen toimintakäytännöt ja toimintaympäristö (Penner 2002, 461).

Tutkin järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuuden muodostumista pro gradu -tutkielmassani. Asiaa tarkastelin Lapin liiton toteuttaman strategiakyselyn tuottaman aineiston pohjalta. Kyselyyn vastasivat lappilaiset järjestöt. Suuri osa järjestöistä koki tulevaisuuden ja toiminnan jatkuvuuden epävarmaksi. Uusien aktiivisten vapaaehtoisten löytäminen mukaan järjestön toimintaan oli ajankohtainen huolenaihe. Järjestöstrategian kirjoittamista varten kerätyssä aineistossa pohdittiin myös jo toiminnassa mukana olevien jaksamista työkuorman kasvaessa vapaaehtoisten ikääntyessä. Kansainvälisten tutkimustulosten mukaan vapaaehtoiseksi ryhtymisen jälkeen motivaatio olla mukana toiminnassa laskee ja kynnys jäädä toiminnasta pois madaltuu (van Schie ym. 2015, 1572).

Lisäaineistona tutkielmassani oli Noste, sosiaali- ja terveysalan julkaisu. Tarkastelin myös, missä yhteydessä Nosteessa vapaaehtoistoiminnasta puhutaan ja miten toiminnalla pyritään muokkaamaan yhteiskuntaa ja ympäristöä. Järjestöjen äänen esille tuojana Noste vaikuttaa vetovoimaisuuteen tuottamalla helposti ymmärrettäviä artikkeleita marginaalissa elävien ihmisten näkökulmasta vahvistaen samalla mielikuvaa järjestöjen tekemän työn tarpeellisuudesta. Ympäristön ja eri toimijoiden vuorovaikutuksessa ja viestinnässä rakentuu myös vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus sekä ihmisten käsitys vapaaehtoistoiminnasta. Tästä asetelmasta lähdin käymään aineistoa läpi ja analysoimaan vastauksia tarkemmin. Tutkimuskysymykseksi hahmottui: Miten järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus rakentuu?

Nosteessa keskitytään suuriin kaupunkeihin. Niissä asuu suurin osa suomalaisista ja lehden kohderyhmistä. Kyselyaineiston vastaukset ovat puolestaan Lapista ja osittain kaupungeista, mutta myös kaupunkien ulkopuolelta. Järjestötoimintaa on enemmän väestökeskittymissä ja kaupungeissa (Aydinli ym. 2002, 377). Kyselyaineiston perusteella järjestöissä ollaan huolissaan toiminnan jatkumisesta ja aktiivisten vapaaehtoisten määrän vähentymisestä. Maaseudulla järjestöjen organisoima vapaaehtoistoiminta ei ole ainoa vapaaehtoistoiminnan muoto. Epämuodollinen naapuriapu ja talkootoiminta ovat helpommin toteutettavaa vapaaehtoistoimintaa, jolle maaseudulla löytyy myös perinteitä. Vapaaehtoistoiminta rajataan usein järjestöjen koordinoimaksi toiminnaksi, jolloin talkootoiminta ja naapuriapu jäävät määritelmän ulkopuolelle. Koska on todettu, että järjestötoiminta on voimissaan ja vapaaehtoisiakin riittää, olen tulkinnut muodollisen järjestötoiminnan vähenevän kaupunkien ulkopuolella niillä alueilla, missä väestö vähenee muuttotappion ja ikääntymisen myötä.

Vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuuteen vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan julkinen kuva, miten toiminnasta tiedotetaan ja millainen kuva siitä ihmisille muodostuu. Käsityksen muodostumiseen vaikuttavat järjestöissä ja yhteiskunnassa tuotettu puhe järjestöjen toiminnasta ja hyödyllisyydestä. Vetovoimaisuuteen vaikuttavia muuttujia ovat ihmisten henkilökohtaisten asioiden lisäksi ennakoimattomat suuret muutokset tai tapahtumat, sosiaalinen paine sekä järjestökohtaiset käytännöt ja vuorovaikutussuhteet, joiden seurauksena järjestöllisen vapaaehtoistoiminnan vetovoimaisuus muotoutuu koko ajan uudelleen (Penner 2002, 461).

Vetovoimaisuus muodostuu hiljalleen rakentuvan rooli-identiteetin myötä, kun tehdään itselle merkityksellisiä tehtäviä. Järjestöissä vapaaehtoiset pyrkivät vaikuttamaan järjestölle ja itselle tärkeisiin aiheisiin sekä valvomaan jäsenten etua. Viestinnällä tehdään järjestöjen toimintaa tutuksi, jotta vapaaehtoisia saadaan mukaan toimintaan. Viestintä nähdään tärkeäksi myös positiivisen mielikuvan rakentumisessa, joka vetoaa uusiin vapaaehtoisiin ja sitouttaa vanhoja. Järjestöjen tärkeää toimintaa tuo esille Nosteen esittelemät epäkohdat erilaisten ihmisten ja marginaalin elämässä, johon järjestötyö vastaa. Näin rakentuu mielikuva tärkeää työtä tekevistä järjestöistä, johon järjestöt pyrkivät omalla puheellaan ja toiminnallaan vastaamaan.

Järjestöt näkevät viestinnän tärkeänä keinona saavuttaa potentiaaliset vapaaehtoiset. Viestintä on järjestöille myös tärkeä vaikuttamiskanava, joka puolestaan on vapaaehtoistoimintaa tukeva asia. Järjestöjen toiminta-ajatuksesta riippuen tavoitteena on yleensä vaikuttaa esimerkiksi yleiseen mielipiteeseen tai päätöksentekijöihin. Tietoisuuden levittäminen johonkin asiaan liittyen on myös vaikuttamista. Mitä taitavammin järjestö tai sen edustajat käyttävät kieltä viestinnässä, sen paremmat vaikutusmahdollisuudet heillä on. Meihin kaikkiin vaikutetaan puheen ja viestinnän keinoin joka päivä.

Kirjoitus on Lapin yliopiston sosiaalityön pro gradu -työn kypsyysnäyte.
Pro gradu: Järjestöllisen vapaaehtoistyön vetovoimaisuus.
Kirjoittaja: Päivi Kähkönen.

Aydinli, Arzu & Bender, Michael & Chasiotis, Fons & Athanasios & van de Vijver, J. R. & Cemalcilar, Zeynep & Chong, Alice & Yue, Xiaodong 2016: A Cross-Cultural Study of Explicit and Implicit Motivation for Long-Term Volunteering. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 2016, Volume 45(2), 375-396.
Juote 2007: Järkiperäisestä hulluudesta moniäänisyyteen. Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Sivistysliitto. Kansalaisfoorumi. Espoo, 44-63.
Järjestöbarometri 2014: Sosiaali- ja terveysyhdistysten vuosikymmen. Järjestöbarometrin erillistarkastelu vuosina 2005-2014 rekisteröidyistä ja purkautuneista sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä. <http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/jb_2015_erillistark_sotuyhdisysten_vuosikymmen.pdf> Luettu 27.11.2015.
Kuvaja, Sari 2007: Jyrääkö aktivismi perinteisin yhdistystoiminnan? Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Sivistysliitto. Kansalaisfoorumi. Espoo, 118-127.
Penner, Louis A. 2002: Dispositional and Organizational Influences on Sustained Volunteerism: An Interactionist Perspective. Journal of Social Issues. Volume 58(3), 447-467.
Van Schie, Susan & Güntert, Stefan T. & Oostlander, Jeannette & Wehner, Theo 2015: How the Organizational Context Impacts Volunteers: A Differentiated Perspective on Self-determined Motivation. Voluntas (2015) 26, 1570–1590.

Paluu juurille

Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen ’tuorehko’ suunnittelija esittäytyy näin bloginkin välityksellä. Paljon olen teitä toimijoita itselleni uudella kentällä jo ehtinyt tavatakin, mutta paljon on vielä tapaamatta ja heille tervehdys näin sähköistä kanavaa hyödyntäen.

Antti Tuisku laulaa ’Juuret’ kappaleessaan

”Me istutettiin yhdessä puu
Sen oksille linnut laskeutuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä
Ja siitä taimesta kasvoi puu
Se maailman tuulissa vahvistuu
Mun juuret
Ne ovat täällä maassa syvällä”

Kuten laulun puu, myös minä olen käynyt vahvistumassa maailman tuulissa ja palannut juurilleni, syntymäkaupunkiini Rovaniemelle, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen.

Reilu kaksikymppisenä ja seikkailunjanoisena maailman tuulet kuiskuttelivat korvaani niin ylivoimaisen viekoittelevasti, että niitä oli mahdoton vastustaa. Ne houkuttelivat mukaansa ja veivät uuden kotikaupunkini Helsingin lisäksi ’kiertämään vähän mualimaa’. Ajan kuluessa, pohjoisten arktisten tuulten raikkaus alkoi aina vain vahvemmin kutsua takaisin lapsuuteni maisemiin.

Pelkkää seikkailua ei elo etelässä ollut vaan pääosan ajasta lohkaisi pitkäaikainen työrupeama sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä. Sosiaali- ja terveys- olivat sinällään maantieteilijälle yllätyksellinen suunta, mutta näköjään kohtalo tiesi itseäni paremmin, mikä pohjimmiltaan on sydäntäni lähellä ja pienin askelin johdatti minua eteenpäin sattumien muodossa.

Vuonna 1996 aloitin siis työskentelyn silloisen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tutkimusyksikössä. Vajaan viiden vuoden aikana toteutimme yhden jos toisenkin Sosiaalibarometrin ja kansalaiskyselyn. Tutkimustiimimme innovatiiviset suunnittelupalaverit tulevat pysymään muistoissani vielä pitkään. STKL:ssä toimin myös hetken aikaa Suomen ICSW:n toimikunnan sihteerinä ja sen kautta sain ensimmäisen kosketuksen kansainväliseen verkostotyöskentelyyn. Vuoden 1998 ICSWn maailmanlaajuinen konferenssi vei minut myös yhteen kiehtovimmista paikoista maailmassa, Israeliin, Jerusalemiin. Sinne toivoisin pääseväni vielä joskus uudelleen. Se historia!

Vuoden 2001 tammikuussa aloitin työt Stakesin Tilastot yksikössä. Ehdin olla Stakesissa, sittemmin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen fuusioituminen vuonna 2009) kaikkiaan 12 vuotta. Alkoholi- ja huumetilastojen ohella työskentelin mm. sosiaali- ja terveysmenojen laskennan ja raportoinnin parissa. Työskentely isossa talossa osaavan henkilökunnan ympäröimänä oli antoisa oppimiskokemus ja jätti lähtemättömän jälkensä minuun. Viimeisimpinä vuosina THL:ssä vastasin huumehoidon tietojärjestelmästä, joka on osa Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) koordinoiman huumetietoverkoston (REITOX) kansallista tiedonkeruuta. Tietojärjestelmän koordinointiin kuului myös verkostoituminen eurooppalaisten toimijoiden kanssa.

Sitten tullaan vuoteen 2014 ja vieläkin tuskanhikeä nostattavaan muuttokuormaan, joka matkasi halki puolen Suomen Rovaniemelle, Napapiirin tuntumaan. Tämä iso askel oli pitkän harkinnan ja kaipuun tulos, jonka seurauksena löydän itseni nyt tästä, vuonna 2016, kirjoittamassa tätä blogia. Kuukauden olen nyt ehtinyt makustella uutta työtäni ja odotan edelleen yhtä innolla kuin taannoin työhaastattelussakin mitä oppimiskokemuksia tällä työrupeamalla ja tulevaisuudella on minulle tarjota. Hymyillään, kun tavataan!

Paula Ruuth

Kirjoittaja on Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen suunnittelija. 

Ensiaskelia

Olen Eeva-Liisa Peltonen, Hengitysliiton kouluttama (2016) kokemustoimija. Olen paluumuuttaja pohjoiseen, parinkymmenen muualla asutun vuoden jälkeen palasin kotikonnuille Kemiin. Olen myös pitkäaikaissairas, MCTD, PAH ja keuhkofibroosi diagnoosit saanut keski-ikäinen nainen – vallan Harvinainen.

En ole koskaan ollut järjestöaktiivi enkä ole muutenkaan hirveästi huudellut sairastamisestani – aina  viimeiseen vuoteen asti. Uskon siihen, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden aika on. Jokin sysäsi minut kirjoittamaan ensin blogia Sanoisinko sairasta (http://sanoisinkosairasta.blogspot.com) ja jatkumona siihen löysin itseni kokemustoimijakurssilta.

Itse kurssi oli työntäyteinen. Kouluttajamme Päivi ja Outi saivat koko kurssiporukkamme puurtamaan tosissaan. Pääkopan pölyttyneitä arkistoja availtiin ja pitipä palata myös vanhoihin lääkärinlausuntoihin. Paljon asioita nousi esiin unohduksen armahtavasta maailmasta. Lempeästi ja liikuttuenkin katselin nuorta minua – aika löylytyksen tyttö on läpi käynyt.

Harjoitusluentoni pääsin tekemään täällä Kemissä Pohjoisen Yhteisöjen tuki Majakassa. Luennosta sain juuri sellaista palautetta mitä toivoinkin, rakentavaa ja positiivista. Energialataus oli melkoinen kun lähdin kotia kohti suupielet korvissa. Tuolloin en vielä tajunnut kuinka tärkeät ihmiset tulevan kannalta kohtasin.

Majakan käynnin seurauksena löysin itseni myös Rovaniemeltä Lappilainen kokemuksellinen asiantuntijuus seminaarista. Suu auki tuijotin väkimäärää, eihän minulla ollut etukäteen aavistustakaan millaiseen joukkoon olin päässyt mukaan. Aktiivista porukkaa nämä Lappilaiset.

Ensimmäisen ihan virallisen luentoni kokemustoimijana tein Keminseudun Reumayhdistyksessä. Luennon jälkeen virinnyt innokas keskustelu veti taas suupieliä korvia kohti. Tärkein kommentti minkä sain oli lausahdus, 'oli kiva huomata, että tunnelin päässä on valoa'.

Tässä siis ollaan, untuvikkona, mutta innokkaana sellaisena. Pää höyryää ajatuksia, välillä on pakko vähän kiristää suitsia ettei ihan unohdu, että se oma jaksaminenkin pitää muistaa. Kemiläiset kokemustoimijat nappasivat minut mukaansa yhteiseen toimintaansa ja reilu kuukausi valmistumisen jälkeen olen menossa jo jatkokoulutukseenkin. Hengitysliittokaan ei ole minua yksin jättänyt - päinvastoin. Jatkumoa jatkumon perään. Pääsin mukaan myös Lapin AMK:n 'Hoitotyön simulaatiot näkyväksi' – projetiin (HoiSim). Minusta tulee  simulaatio- eli potilasnäyttelijä sosiaali- ja terveysalalle.

Olen sanonut joskus -useastikin- sairastamisen eri vaiheissa 'Miksi kukaan ei tee tälle mitään?'. Minulta vaati 20 vuotta sairastamista, mutta myös kypsymistä ennenkuin olin valmis sanomaan 'Minä olen valmis tekemään tälle asialle jotain. Minulla on nyt asiaa.'

Terveisin
Eeva-Liisa Peltonen, Kemi
kokemustoimija ja tuleva simulaationäyttelijä

Vapaaehtoistoimintaa järjestökentällä

Opiskelen parhaillaan sosiologian maisteriksi Lapin yliopistossa ja päädyin aika sattumalta harjoittelijaksi Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistykseen. Syksyllä 2015 oli kova tarve löytää harjoittelupaikka ennen opintojen päättymistä. Sain tiedon yliopistolla järjestettävistä rekrymessuista ja päätin viime tinkaan lähteä pyörähtämään paikan päällä. Pyörähtäminen kannatti, sillä siellä tapasin Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen pöydän äärestä työntekijän Jonna-Tuulian, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia ja yhteinen sävel tuntui löytyvän. Vapaaehtoistoiminta oli aihe, josta kehkeytyi tutkimuskohde harjoittelulle ja kolmen kuukauden harjoittelu päätettiin aloittaa tammikuun aikana.

Vapaaehtoistoiminta oli aiheena läheinen, sillä olen itse toiminut esimerkiksi Neuvokkaassa ylijäämäruuan jakelussa ja viime syksynä kouluttauduin mielenterveysseuran kriisipuhelinpäivystäjäksi. Olin huomannut, että vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista on vaikea löytää kootusti tietoa ja sama ongelma tiedostettiin myös Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä. Yhdistyksen ylläpitämällä lappilaiset.fi-sivustolla olikin oma osio lappilaiselle vapaaehtoistoiminnalle, mutta tiedon määrä siellä oli vielä melko olematon. Tehtäväkseni muotoutui selvittää, minkälaisia viestinnän, tiedottamisen ym. tuentarpeita Lapin alueen järjestöillä on vapaaehtoistoimintaan liittyen.

Selvitystyössäni tein vapaaehtoistoimintaan liittyvän kyselyn lappilaiselle sosiaali- ja terveysjärjestöille sekä muille kansalaisten hyvinvointia edustaville toimijoille. Kyselystä kävi ilmi muun muassa, että suurimmat tuentarpeet liittyivät uusien innokkaiden ja sitoutuvien vapaaehtoisten mukaan saamiseen sekä vapaaehtoistoiminnasta tiedottamiseen. Kootulle tiedolle oli siis tarvetta ja tässä asiassa lappilaiset.fi on suuressa roolissa. Kunhan saadaan vapaaehtoistoiminnan osioon perustietoja, kuten esittelyjä järjestöistä ja heidän järjestämistään vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista sekä yhteystiedot, voidaan sitä alkaa markkinoida lisää myös vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille kansalaisille.

Järjestökyselyn lisäksi halusin tuoda myös kansalaisten äänen kuuluviin, joten haastattelin muutamiin vapaaehtoiskoulutuksiin osallistuvia henkilöitä ja teetin pienimuotoisen kyselyn opiskelijoille Lapin AMK:ssa pidetyn järjestömessun aikana. Erityisesti vapaaehtoiskoulutuksessa olleet pitivät vapaaehtoistoiminnassa tärkeänä hyvin organisoitua, monipuolista ja helposti lähestyttävää toimintaa ja toiminnasta tiedottamisessa olisi hyvä hyödyntää monipuolisesti eri väyliä, jotta tavoitettaisiin esimerkiksi eri-ikäisiä ihmisiä. Innostunut ja sitoutunut vapaaehtoistoiminta, jota järjestöissäkin kaivattiin, vaatii tekijältään sisäistä motivaatiota, jota tekemäni kyselyn mukaan edustivat muun muassa oma kiinnostus aiheeseen, halu auttaa ja olla hyödyksi, aiheen tärkeys ja ajankohtaisuus sekä mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.

Oli mielenkiintoista tutustua järjestöjen vapaaehtoistoimintaan, sillä aloittaessani harjoittelun en todellakaan ollut tietoinen siitä, kuinka monimuotoista ja kirjavaa toiminta on. Kentän moninaisuus ja tietynlainen hajanaisuuskin toivat haasteita selvitystyön toteuttamiseen, sillä itse olin ajatellut aihetta ennemminkin kansalaisen näkökulmasta ja mieltänyt vapaaehtoistoiminnan lähinnä pelkäksi auttamistoiminnaksi. Kuinka väärässä olinkaan. Uskon kuitenkin onnistuneeni tuomaan selvityksessäni esiin niitä yhtenäisiä vapaaehtositoimintaan liittyviä haasteita ja tuentarpeita, joita lappilaisilla järjestöillä on. Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys voi tulevaisuudessa hyödyntää vapaaehtoistoimintaa koskevaa tutkimustietoa jatkaessaan lappilaisen järjestötiedon yhteen kokoamista.

Oikein aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

Tiia Särkelä

Järjestösosiaalityötä oppimassa

Olen suorittamassa sosiaalityön opintoihin kuuluvaa käytännönopetusjaksoa puoliksi Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä ja puoliksi Järjestöpiste Joikussa. Kymmenen viikon käytännönopetusjaksostani on nyt takana yhdeksän viikkoa, eli aikani täällä alkaa olla lopuillaan. Olen tässä ajassa ehtinyt oppia valtavan paljon uusia ja tärkeitä asioita, enkä voisi kuvitella parempaa käytännönopetusjaksoa.

Päädyin käytännönopetusjaksolleni järjestökentälle sattumalta, enkä tiennyt yhtään, mitä odottaa. Tietämättömyyttäni yhdistin sosiaalityön lähinnä julkisella sektorilla tehtäväksi virkamiesmäiseksi työksi, joten ajatus sosiaalityön käytännön oppimisesta järjestökentällä tuntui hämmentävältä. Aloitinkin käytännönopetusjaksoni pää täynnä kysymyksiä, joista suurimpana: ”mitä on sosiaalityö järjestökentällä?”.

Loistava käytännönohjaajani Marika Ahola Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksestä osasi onneksi vastata kaikkiin ihmetteleviin kysymyksiini, ja sai minut ymmärtämään mitä sosiaalityö todella on. Tässä vaiheessa jo nolottaa oma ymmärtämättömyys, mutta parempi oppia myöhään kuin ei milloinkaan. Tietenkään sosiaalityön ydin ei ole päätöksentekoa siitä, saavatko asiakkaat palveluja vai eivät. Sosiaalityö on työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen ja sen lähtökohtana on ihminen itse kokemuksineen.

Olen käytännönopetusjaksoni aikana oppinut, millaisilla keinoilla ihmisten hyvinvointia voi ajaa. Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä tehdään erittäin hienoa rakenteellista sosiaalityötä vaikuttamistyön kautta. Olen ollut erityisen ihastunut juuri rakenteelliseen sosiaalityöhön, sillä vaikuttamalla suurempiin linjoihin ja rakenteisiin voidaan parhaiten edistää hyvinvointia suuremmassa mittakaavassa. Yhdistyksessä ei kuitenkaan unohduta rakenteelliselle tasolla, vaan kaiken työn pohjana ovat ihmiset kokemuksineen. Jos olisin viettänyt koko käytännönopetusjaksoni Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä, olisin saanut syvällisesti oppia vaikuttamistyötä, mutta työn lähtökohta eli ihmiset olisivat jääneet kaukaisemmaksi asiaksi.

Onnekseni olen kuitenkin saanut juosta Järjestötalossa kahden kerroksen välillä, ja yläkerrassa Järjestöpiste Joikussa toinen ohjaajani Riikka Wikström on opettanut minulle paljon ihmisten kohtaamisesta. On ollut hienoa päästä mukaan erilaisiin kohtaamisiin, joissa on voinut kohdata ihmisiä tasavertaisena ja kiireettömästi. Olen oppinut kuuntelemaan ja antamaan arvon ihmisen omille kokemuksille. Olen myös oppinut paljon kuuntelemalla ihmisten kokemuksia. Kaikissa sosiaalityön kohtaamisissa pitäisi olla paikalla kaksi asiantuntijaa: ihminen oman elämänsä asiantuntijana ja työntekijä oman alansa asiantuntijana. Vain yhdistämällä kummankin tiedot ja taidot voidaan päästä hyvään lopputulokseen.

Sekä Järjestötalon monet toimijat että monissa verkostoissa toimivat ohjaajani ovat mahdollistaneet tutustumisen laajasti Rovaniemen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kenttään. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat antaneet minulle aikaansa kertoakseen omasta toiminnastaan. Kaikki mitä olen nähnyt, kokenut ja oppinut on sytyttänyt minuun palavan halun päästä töihin järjestökentälle. Jos kuitenkin tulevaisuudessa päädyn työskentelemään julkiselle sektorille, uskon tulevani hyväksi sosiaalityöntekijäksi, joka kohtaa asiakkaat arvostavasti ja kuunnellen ja muistaen järjestökentän monet mahdollisuudet ihmisten hyvinvoinnille.

Kaikesta kiittäen

Pilvi Vihanta

Sosiaalityön opiskelija

Miltä sote näyttää?

Kirjoittajana Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen hallituksen jäsen Päivi Salminen

Istuin karkauspäivää Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen järjestämässä sotea puivassa seminaarissa, joka oli nasakasti otsikoitu ”Karkaako sote käsistä?”.

Samalla kun kuuntelin hyviä luentoja, mietin että me puhumme sotesta kuin sillä olisi ruumis ja yksilöllinen tietoisuus. Se tulee, ei tule, karkaa käsistä, laittaa uusiksi, menee uudistuksen edellä, katoaa itsehallinnon alle, muuttaa rakenteita ja tekee vaikka mitä. Jos sote olisi ihminen, minkä näköinen Sote olisi?

Kuvittelen että kun Sotesta alettiin puhua, se oli moderni yhteiskuntatietoinen varhaisessa keski-iässä oleva virkanainen, joka jo yläasteella ja lukiossa oli toiminut tukioppilaana, opiskeluaikana pitänyt palopuheita lasten, syrjäytyneiden ja vanhusten puolesta ja varttuessaan täysi-ikäiseksi Soteksi, oli päättänyt rakentaa paremman maailman kaikille Pikku-Soteille. Ajan mittaan Sote vanheni, mukavien mekkojen sijaan se alkoi pitää housupukua,  lopulta pukua ja kuinka ollakaan vaihtoi sukupuolensa. Herra Sote pukeutui istuvaan liituraitaan, vapaa-aikana se alkoi purjehtia ja pelata golffia, vaikka halusikin korostaa askeettisen elämän esimerkillisyyttä. Se oli kunnianhimoinen peluri ja uskoi voivansa pelata skenellä monella pallolla yhtä aikaa. Vähitellen huolet ja työpaineet alkoivat näkyä, puttaus ei enää sujunut ja iltaisin Sote usein ajatteli että onko pakko – ja totesi että on, pakko on, ei tästä enää voi perääntyä  - ja raahusti sänkyyn noustakseen taas huomenna puurtamaan.

   

Tämän päivän sote-keskustelulle tuntuu olevan ominaista että enemmän kaikilla on kysymyksiä kuin vastauksia. Monet tunnustautuvat sote-väsyneiksi sote-veteraaneiksi  ja yhä harvempi enää puhkeaa intoon ja paloon sotesta puhuttaessa. Se on kovin harmillista, jostakin draivi  olisi syytä uudelleen löytää, ei muutoksen tarve ole minnekään kadonnut. Sote-palveluiden uudistamisen taustalla olevat yhteiskunnalliset tekijät kuten ihmisten erilaiset mahdollisuudet elää terveenä ja hyvinvoivana, väestön vanheneminen, palvelutarpeiden ja –vaatimusten kasvu sekä kustannuspaineet eivät ole hävinneet. Jokainen sote- palveluiden käyttäjä ja tekijä tietää että parantamisen varaa on. Voi myös kysyä, emmekö me voi alkaa tehdä asioita toisin jo nyt, eihän sitä mikään laki tai hallinnon rakenne kiellä.

Päivi Salminen

Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen hallituksen jäsen

Hei kaikille ja hyvää alkanutta vuotta!

Kirjoittajana Seija Matero, MoniNetin esimies

MoniNet 15 vuotta

Rovalan Setlementti ry:n ylläpitämä monikulttuuriskeskus MoniNet viettää tänä vuonna 15-vuotis syntymäpäiviään. Kansankadulta olleemme aikoinaan lähteneet liikkeelle ja sinne olemme jälleen palanneet muutaman muuttomutkan jälkeen. Kansankadulla toimiva Järjestötalo on ollut osoitteemme toukokuusta lähtien. Maahanmuuttaja määrät olivat MoniNetin perustamisvuonna 2001 noin 650 henkilöä, tällä hetkellä määrät liikkuvat 1500 henkilön paikkeilla. Tässä luvussa eivät ole mukana mm. turvapaikanhakijat.

KOTI -toiminta käynnistettiin vuosina 2001-2005 KOTI -projektina. Vuoden 2006 alusta KOTI –toiminta on ollut kohdennetun toiminta-avustuksen piirissä, rahoittajina RAY ja Rovaniemen kaupunki.

Toimintamme tavoitteena on edistää maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamista ja tukea maahanmuuttajien kotoutumista ylläpitämällä ja kehittämällä toimintoja asiakaslähtöisellä työotteella. Ensisijainen kohderyhmä on maahanmuuttajat, joiden kotoutumisaika on päättynyt, erityisesti nuoret, kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat, ikääntyneet ja vajaakuntoiset. Työtä teemme yksilökohtaisesti sekä perheiden, kieliryhmien ja yhteisöjen kanssa. Suomalaiset ovat kohderyhmänä esimerkiksi vaikuttamistoiminnassa ja he voivat olla mukana toiminnassa vapaaehtoisina tai osallistumassa tapahtumiin ja tilaisuuksiin.

MoniNetin avulla maahanmuuttajien arkeen liittyvät asiat tulevat hoidetuksi neuvonta- ja ohjauspalvelujen myötä, kielitaito ja tieto suomalaisen yhteiskunnan toimintatavoista vahvistuu. Vaikutuksena on myös maahanmuuttajien osallisuuden lisääntyminen ja mahdollisuus hoitaa itsenäisesti omia asioitaan ja toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä, kun kielitaito, tieto suomalaisesta kulttuurista ja palveluista ja toimintatavoista paranee. Vapaaehtoistyön ja muiden toiminta muotojen kautta sosiaalinen verkosto kasvaa. Osallisuuden tunne lisääntyy, kun on yhteisö johon liittyä ja mahdollisuus vaikuttaa MoniNetin/ Järjestötalon toimintaan eri muodoissa. MoniNetin toiminnalla on vaikutusta myös tiedon levittäjänä ja kaksisuuntaisen kotoutumisen mahdollistajana.

Vuoden 2016 toiminnan ajatuksena on nostaa MoniNettiä ja sen tarjoamia toimintamuotoja ja tunnettavuutta alueen maahanmuuttajaväestössä ja myös kantaväestön keskuudessa. Uusi sijainti Rovaniemen Järjestötalossa tulee tutuksi mahdollisemman monelle. Luodaan uusia yhteistyömuotoja Järjestötalon toimijoiden ja muun järjestökentän kanssa ja tiivistetään ja selkeytetään yhteistyötä. Uusien yhteistyömuotojen myötä osallistumismahdollisuudet monipuolistuvat. MoniNet ja koko Järjestötalo muodostuu entistä matalamman kynnyksen paikaksi: "tädin kodiksi", kuten eräs asiakas MoniNettiä kuvasi.

Tervetuloa käymään,

Seija Matero, MoniNetin esimies