Lappilaiset järjestöt mukaan kuntien hyvinvointikertomustyöhön

Kirjoittajana Brita Karjalainen, Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n harjoittelija

Hyvinvointikertomus on sähköinen väline, jonka avulla suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan kunnan toimintaa. Valtuustokausittain tehtävä hyvinvointikertomus antaa oikein tehtynä hyvinkin käytännönläheistä ja havainnollistavaa tietoa hyvinvointijohtamisen tueksi. Sähköinen hyvinvointikertomus on hyödyllinen, mutta ei haasteeton työväline kunnille. Järjestöille se tarjoaa väyliä vaikuttaa kunnan päätöksentekoon ja toimia jäsentensä ja kuntalaisten äänen esiin nostajina.

Lapissa hyvinvointikertomuksen tekemistä on viety eteenpäin kunnissa itsenäisesti mutta myös PaKaste-hankkeessa koulutuksilla, vertaispalavereilla, työskentelyjaksoilla ja kuntakäynnein. Lapin kunnista lähes kaikilla onkin jo sähköinen hyvinvointikertomus, tosin niiden laajuus vaihtelee. Hyvinvointikertomusten haasteena onkin lakisääteisyydestä huolimatta niiden toteutuminen ja erityisesti monialaisen toteuttamisen onnistuminen.  Hyvinvointikertomuksissa avataan kuntien tilannetta erilaisten indikaattoreiden valossa, mutta tilastotietoa selventämään on mahdollista käyttää järjestöjen tuottamaa kokemustietoa kuntalaisten arjesta ja tarpeista. Kokemustiedon etuna on muutoksien havaitseminen jo ennen kuin ne näkyvät tilastotiedossa. Järjestöt voivat olla mukana hyvinvointikertomustyössä  myös työryhmissä analysoimassa indikaattoritietoa tai määrittelemässä tulevaisuuden painopisteitä.

Tällä hetkellä kunnille tyypillisin tapa ottaa järjestöt mukaan hyvinvointikertomustyöhön on huomioida järjestöt yhteistyökumppaneina tulevaisuuden toimenpiteitä suunnitellessa. Tällöin järjestöt tulevat esiin esimerkiksi ostopalveluiden tuottajina, harrastusten järjestäjinä, palveluiden kehittäjinä, yhteisöllisyyden lisääjinä, kylien kehittäjinä, kulttuuripalveluiden tuottajina, kansanterveydestä huolehtijoina, kumppaneina päihteiden vastaisessa työssä, nuorten palveluiden tuottajina ja ylipäätään hyvinvoinnin tekijöinä.

Järjestöjen rooli hyvinvointikertomuksessa on kuitenkin vielä pieni ja satunnainen, mihin pyritään saamaan muutosta. Teen harjoittelussani Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksessä selvitystä järjestöjen tämänhetkisestä roolista hyvinvointikertomuksessa. Selvityksen tarkoitus on toimia apuna tulevaisuudessa, kun kehitetään malleja siitä, miten järjestöt voisivat osallistua hyvinvointikertomustyöhön ja näkyä hyvinvointikertomuksissa. Osana selvitystä tein lappilaisille kunnille kyselyn, jossa tiedustelen millainen rooli järjestöillä on ollut hyvinvointikertomustyössä, miten kunnat haluaisivat järjestöjen olevan siinä mukana, miten kunnat näkevät järjestöt suhteessa hyvinvointikertomustyöhön ja tarvitaanko kunnissa tukea järjestöjen saamiseksi ja ottamiseksi mukaan hyvinvointikertomuksen tekoon. Työn valmistuttua kerron myös blogissa, millaisia asioita kyselyssä ja selvityksessä nousi esiin.

Järjestökeskukset kartalle: Kemijärven Kiehispirtti

Kirjoittajana Sanna Hiltunen, Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen toiminnanjohtaja, Järjestökeskusten verkoston koollekutsuja ja puheenjohtaja

Lappilaisten järjestöjen yhteisen työskentelyn tuloksena järjestöstrategiaprosessin aikana tunnistettiin tarve yli järjestörajojen yhdistää voimavaroja kolmen teeman ympärillä; 1) viestinnän, 2) tiedontuotannon ja 3) Järjestötalojen/-keskusten kehittämisen osalta.

Järjestökeskuten verkoston perustamiskokouksessa verkoston toiminnan tavoitteiksi kirjattiin 1) järjestöjen tilojen kartoitus, 2)  Tutustuminen eri tiloihin, 3)  rahoituskanavien selvittäminen ja 4) tiloihin liittyvien opinnäytetöiden auki kirjoittaminen. Eri tiloihin tutustuminen päätettiin toteuttaa siten että tulevat kokoukset kiertävät  eri  järjestökeskuksissa tai -taloissa. Jokaisen kokouksen  yhteydessä esitellään keskuksen/talon toimintaa  ja samalla kootaan Lapin järjestökeskuksia ja -taloja koskevaa tietoa. Näistä vierailusta päätettiin myös tehdä pienet kuvaukset blogiin ja tässä ensimmäinen. 

 

 Järjestökeskuksiin tutustuminen aloitettiin Kemijärven Kiehispirtiltä 12.5.2015. Nykymallisen  Kiehispirtin juuret ovat vahvasti Kemijärven järjestökiehinen ry:n toiminnassa ja Nina Peronius kertoi yhdistyksen historiasta ja toiminnasta. Yhdistyksellä on tällä hetkellä 35 jäsenjärjestöä, jonka toimintaa koordinoi 8 eri järjestön muodostama hallitus. Järjestöjen yhteistyö käynnistyi Kemijärvellä jo 1993, ja erilaisia hankkeita on toteutettu useita, esimerkiksi Järjestöjen tietoteknologia/Järjestökipinä -hanke.

 


Nina kertoi, että hankkeista on jäänyt paljon asioita elämään. Järjestöillä on ollut yhteinen toimitila vuodesta 1998 alkaen. Toimitila on sijainnut aikojen saatossa useassa eri osoitteessa. Kemijärven kaupunki on tukenut Kiehispirtin toimintaa vuosien saatossa eri tavoin. Vuodesta 2012 lähtien Kemijärven Järjestökiehinen ry on ollut ilman työntekijää, mutta toiminta on jatkunut siitä huolimatta vapaaehtoisvoimin ja yhteistyöllä eri toimijoiden kesken.

 


Kiehispirtin viimeisin muutto tapahtui keväällä 2015 kun toimintatila muutti Särkikankaalle. Voimavarojen yhdistämisestä oli puhuttu ja loppujen lopuksi muutto uusiin tiloihin tapahtui aika nopealla aikataululla. Tiloissa toimii  nyt myös Tunturilan setlementin Välittävä -hanke jonka roolina on kehittää Kemijärvellä uusia vapaaehtoistyön muotoja. Hankkeen työntekijöiden työhuoneet sijaitsevat Kiehispirtillä ja he samalla huolehtivat tiloihin liittyvistä juoksevista asioista. 

Yhteiset tilat mahdollistavat myös järjestöjen välisen yhteistyön. Välittävä- hankkeen toiminnan  tavoitteena on vapaaehtoistoiminnan, viranomaisten ja järjestöjen yhteistoiminnan kehittäminen sekä vapaaehtoisten auttajien koulutusten järjestäminen. Anita kertoi, että sitoutuminen esimerkiksi tukihenkilötoimintaan on haasteellista,  mutta vuosia sitten jo hyväksi havaittu kynkkärinki (ulkoiluttamisapu hoitokotien asukkaille) toimii jälleen ja uusia oivalluksia on mm. se että  vapaaehtoistoiminnassa on tarjolla erilaisia rooleja kuten “vähän auttelijat”, jotka ovat koulutettuja mutta eivät halua sitoutua pitempikestoisiin juttuihin, “apukädet” taas  auttavat mm. pyörätuolien kanssa erilaisissa tapahtumissa, ja “pika-auttajat” jotka keikkailevat mielllään lyhyellä varoitusajalla. Vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota tarvitaan ja ihmisiä on saatettava yhteen. 

  

 Kiehispirtillä on jälleen säpinää ja perusasiat ovat edelleen tallella. Järjestökeskus tarjoaa jäsenjärjestöilleen tilat joissa säilyttää arkistojaan, tehdä toimistotöitä sekä pitää kokouksia ja muita tapaamisia. Kiehisprtin uuden ilmeen suunnitteli sisustusarkkitehti harjoittelutyönään ja täytyy sanoa että ihanan raikkaat ja toimivat tilat ovatkin. Kiehispirtin väki toivottaa vierailijat lämpimästi tervetulleiksi.

Seuraavaksi pääsemme syksyllä tutustumaan Sodankylän järjestötalo Kitiseen 1.10.2015.

Järjestöt sote-sopassa

Kirjoittajana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Mervi Kestilä.

Kirjoitukseni perustuu kommenttipuheenvuoroon, joka minulta pyydettiin Lapin liiton järjestöneuvottelukunnan ja Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen järjestämään Järjestöfoorumiin. Puheessani ja kirjoituksessani otan kantaa maakuntajohtaja Mika Riipin esittelemään aluehallinnon uudistukseen, Lapikkaaseeen ja erityisesti projektijohtaja Tommi Lepojärven Lapin sote-savottaan. Tässä kirjoituksessani pohdin järjestöjen roolia hallinto- ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa Lapissa.

Maakunnallinen Järjestöneuvottelukunta on päässyt vaikuttamaan mm. Lappi-sopimukseen ja maaseutuohjelmaan ja järjestöt ovat olleet mukana käynnistysvaiheessa, kun suunniteltiin Lapin mallia sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sitä kautta myös monet alueelliset järjestöt ovat päässeet mukaan kehittämiseen. Järjestöt mainitaan Lapin sote-savotan taktisessa tasossa yhdessätekijöinä ja sparraajina yritysten ja seurakuntien ohella. Aito kumppanuusrooli puuttuu.

Avun tarvitsijoiden ja toimijoiden tarpeet kasvavat. Hallinnon rakenteisiin ja taloudellisiin tosiasioihin törmääminen herättää tarpeen muuttaa rakenteita mutta mikä rooli ja mahdollisuus järjestöillä on todella edustaa kansalaisia uudessa sote-rakenteessa? Yhteinen nimittäjä monille toimijoille on tarve korostaa ihmislähtöisiä palveluja: mitä pitäisi muuttaa ja miten kokemuksen ääni muutosprosessissa kuuluu? Oleellista on kansalaisten osallistumis-ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen sote-rakenteessa - miten ikinä se toteutetaankaan.

Hallitusohjelman ”Hyvinvointi- ja terveys” -osion yhtenä kärkihankkeena on palveluiden saaminen nykyistä asiakaslähtöisemmiksi. Tavoitteena on vahvistaa kokemusasiantuntemuksen käyttöä ja ihmisten osallisuutta. Kokeiluissa hyödynnetään kansalaislähtöisiä toimintatapoja. Nämä tavoitteet sopivat hyvin kansalaisyhteiskuntatoimijoille ja kansalaisten osallisuuden edistäjille. Ohjelmaan on myös kirjattu tavoite: ”suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa. Jokainen ihminen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta”. Hallitus haluaa, että Suomi on jatkossa dynaamisempi ja vähemmän säädelty ja kontrolloitu maa kuin nykyisin.

Omaehtoiselle kansalaistoiminnalle ja järjestötyölle tämä sopii loistavasti. Jos vielä kansalaisten osallistumista lisätään ja osallisuutta vahvistetaan aidosti, otetaan askel entistä kansalaislähtöisemmän Suomen suuntaan. Hallitusohjelmassa muutoksen perustana on kumppanuus valtion, kuntien, järjestöjen, yksityisen sektorin, seurakuntien sekä työelämän toimijoiden kesken. Lisäksi hallitus aikoo käynnistää kokeilukulttuurin, jolla tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluja, edistetään omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistetaan alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä.

Tehemä pois! Aito kumppanuus, yhdessä tekemisen meininki eri toimijoiden välillä on myös kirjattu vuonna 2014 julkaistuun Maakunnalliseen järjestöstrategiaan, jonka toteuttamisesta vastasi Lapin liitto ja maakunnallinen järjestöneuvottelukunta.

Kunnissa tehtävän terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä järjestöillä on ollut ja tulee olemaan oma tärkeä tehtäväalueensa. Haasteita maakunnalliselle järjestötyölle on luvassa. Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallissa neuvottelukumppanit ja sopimusmallit menevät uusiksi. Uudessa sote-mallissa tarvitaan järjestöjen ja julkisen vallan kumppanuutta, jotta kuntien vastuulle jäävässä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä löydetään parhaat kansalaisten tarpeet huomioivat käytännöt. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin toiminnassa neuvottelut ja uudet sopimukset koskevat mm. perhekeskustoimintaa, lastenhoitopalvelua ja ammatillisia palveluita, kuten perhetyötä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa painopiste on ennaltaehkäisyssä. Järjestöjen yhtenä tärkeimmistä toimintakentistä on juuri terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen alue. Mannerheimin Lastensuojeluliiton erityisosaamista on perhekeskustoiminnan kehittäminen yhdessä kuntien ja paikallisten toimijoiden kanssa.

Järjestöt tarjoavat harrastusmahdollisuuksia, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan sekä vaikuttamisen paikkoja. Ne toimivat edunvalvojina, asiantuntijoina, tiedon tuottajina ja toimintojen kehittäjinä. Osa järjestöistä on myös mukana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa. Kaikkia näitä rooleja tarvitaan uudessa sote-mallissa.

Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöt työllistävät noin 30 000 ihmistä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä tehdään vapaaehtoistyötä noin 230 000 henkilötyövuotta. Viime vuonna Mannerheimin Lastensuojeluliiton eri toiminnoissa Lapissa oli osallistujia n. 25 000. MLL:n vapaaehtoiset tekivät yli 13 000 vapaaehtoistoiminnan tuntia, mikä vastaa kahdeksaa henkilötyövuotta. Ja me olemme kuitenkin vain yksi toimija!

Järjestöjen asiantuntijuus on ammattilaisten ja vapaaehtoisten osaamisen ja pääoman yhdistämistä. Vapaaehtoiset tarvitsevat vankan ammatillisen tuen työlleen. Järjestöjen toiminta vaatii siis resursointia! Vapaaehtoistoiminnassakin tarvitaan rahaa ja ammatillista ohjausta. Laadukas palvelutuotanto edellyttää pitkäjänteisyyttä. Raha-automaattiyhdistys on tärkeä rahoittaja. Mutta kunnilla ja valtiolla on merkittävä rooli järjestöjen työn mahdollistamisessa ja tukemisessa. Järjestöjen toiminnan resursointi on otettava huomioon myös uudessa sote-rakenteessa. Meille järjestöillt ei voi vain vyöryttää toimintaa, jota kunta/sote-rakenne ei pysty tai halua toteuttaa. Toiminnan pitää perustua kansalaisten tarpeisiin ja aitoon kumppanuuteen. Aito kumppanuus alkaa tarpeeseen perustuvasta suunnittelusta yhdessä. Kumppanuus on siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jota kumppanit arvioivat yhdessä. Kumppanuutta pitää myös johtaa yhteisin pelisäännöin.

Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyn mukaan kuntajohtajat arvioivat, että yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvaa 25 prosentista 40 prosenttiin. Järjestöiltä edellytetään aktiivisuutta ja aloitteellisuutta uudistuvassa toimintaympäristössä. Palveluntuottajana järjestöjen erityisosaaminen jää liian usein huomioimatta kovien taloudellisten arvojen alta.

Lännen media selvitti kuntapäättäjien suhtautumista kuntatalouden menojen radikaaliin pienentämiseen. Vastaajista 58 prosenttia on valmis lakkauttamaan verorahoilla rahoitettavia julkisia palveluita ja siirtämään niitä vapaaehtoisten hoidettaviksi. Palveluista mm. ympäristön kunnossapitotehtäviä, vanhus-, liikunta- ja kulttuuripalveluita sekä iltapäiväkerhotoimintaa oltiin halukkaita siirtämään kolmannelle sektorille.

Näissä mielipiteissä on myös uhkakuvia. Pelkällä vapaaehtoistoiminnalla ei kunta- tai sote-alueen taloushaasteita ratkaista. Vapaaehtoistoiminnassa ammatillisen ohjauksen ja tuen sekä järjestöjen välisen yhteistyön merkitys kasvaa. Tavoitteiden määrittely, suunnitelmallisuus ja arviointi tulevat järjestötoiminnassa yhä tärkeämmäksi. Hyvä esimerkki toimivasta järjestöyhteistyöstä on esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin Koko Suomi leikkii -hanke, joka sai ensimmäisen Lapin liiton ja maakunnallisen järjestöneuvottelukunnan myöntämän maakunnallisen Tehemä pois-järjestöpalkinnon.

Järjestöjen ja kuntien yhteistyön tarve kasvaa. Yhteistyön tulee perustua kumppanuuteen ja selkeään vastuunjakoon julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Järjestöjen tärkein tehtävä on edistää ihmisten osallisuutta ja toimintakykyä.

Uutta sote-mallia johdetaan tiedolla. Hyvinvoinnin perusta on paikallisuudessa ja paikallisissa verkostoissa. Näissä verkostoissa toimiminen ja vaikuttamismahdollisuudet niissä lisäävät turvallisuutta ja osallisuutta. Kansalaisten tarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot perustuvat paikalliseen tietoon.

Järjestötoimijoiden vahvuus onkin paikallisuudessa ja toisaalta mahdollisuudessa alueelliseen ja valtakunnalliseen verkostoon. Järjestöjen rooli paikallisen kokemuksen ja hiljaisen tiedon kokoamisessa ja näkyväksi tekemisessä esimerkiksi hyvinvointikertomuksiin auttaa tiedolla johtamista!

Järjestöt ovat tärkeä resurssi uudessa sote-rakenteessa. Järjestöt toimivat palvelujen käyttäjien äänenä ja asiakaslähtöisyyden varmistajina. Ne toimivat hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä ja paikallisyhteisöjen rakentajina. Alueelliset järjestöt ovat paikallisten toimijoiden tukena. Lapissa järjestötoimijoiden tukena on lisäksi Lapin järjestörakenne, jolla on merkittävä rooli mm. järjestöjen ja kuntien välisen yhteistyön edistämisessä ja järjestöstrategian toteutuksessa.

Sote-uudistuksessa on erittäin tärkeää, että palveluiden tuotannosta vastaavat osaavat ottaa järjestöjen erityisosaamisen käyttöön. Tämä voi tarkoittaa palvelujen kehittämiskumppanuutta, konsultointia eri sairaus- ja vammaryhmien tarpeista tai esimerkiksi lapsiperheiden tai vanhusten tarpeiden kartoitusta. Järjestöt ovat myös merkittäviä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajia.

Järjestöt voivat aktivoida jäseniään vaikuttamaan siihen, miten uusi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutetaan ja ketkä sote-rakenteen päätöksentekoelimissä päätöksiä tekevät! Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Järjestöjen kokemus ja osaaminen kannattaa hyödyntää laajasti uudessa sote-rakenteessa - jo suunnitteluvaiheessa, aidon kumppanuuden merkeissä – yhdessä tekemällä.

Somekampanjoinnin kolme Aata: Ajankohtaisuus, Alkuperä, Aitous

Kirjoittajana Tyttöjen Talon Tiina Lappalainen

Rovalan Nuoret ry:n hallinnoima Tyttöjen Talo Rovaniemellä oli yksi sosiaalityön Social Work Action -kurssin kumppaniorganisaatioista. Verkko-opintoina toteutetun kurssin järjesti sosiaalityön yliopistokoulutuksen yksiköiden muodostama Sosnet. Verkostoa koordinoi Lapin yliopisto. Kurssille osallistui sosiaalityön opiskelijoita ympäri Suomen. 

Ryhmä sosiaalityön opiskelijoita suunnitteli verkkokurssilla sosiaalisen median kampanjan meille läheisistä teemoista. Lopulliseen kampanjaan päätyivät sydämet ja sukupolvien kohtaaminen. Kampanja sai otsikokseen Tärkeintä päivässä –someskräppäys ja se toteutettiin 9.-20.4. Facebookissa ja Instagramissa. Kampanjaan liittyen Lapin Kansassa ja Turun Sanomissa julkaistiin opiskelijoiden kirjoitukset. Opiskelijat koostivat kampanjan videoksi, joka on nähtävissä opiskelijoiden ”Silta yli sukupolvien” -blogikirjoituksen yhteydessä Sosiaalinen tekijä –blogissa.

 Perinteisessä mediassa viestiä erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaamisesta, omana itsenään nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta ja pienistä arjen iloista välitettiin yleisönosastokirjoituksin. Kampanjan valmistelu oli vaivatonta, ja sovitusta pidettiin kiinni. Voimme kokemuksemme perusteella suositella kumppaniksi ryhtymistä organisaatioille, jotka pohtivat omaa rooliaan verkkoviestinnässä ja -vaikuttamisessa.

Sukupuolisensitiivisessä nuorisotyössä Luotolan Nuoret ry:n hallinnoima Isosisko- ja isoveli –hanke Kemissä pyöritti valokuvauskilpailua #poikienpuolesta, ja Kalliolan Nuoret ry Helsingissä Lupa kysyä –kampanjaa. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry vetosi päättäjiin nuorisotyön aseman turvaamiseksi #hupparikansanpuolella –kampanjalla, jossa ihmisiä haastettiin kuvaamaan itsensä hupparissa. Yksikään näistä kampanjoista ei lähtenyt lentoon niin kuin esimerkiksi #kutsumua –kampanja, joka perustui tamperelaisen lukiolaisen Juho Rädyn kertomukseen kiusaamiseen puuttumisesta. Hän jakoi kertomuksensa sunnuntai-iltana, Suomen Lukiolaisten Liitto muotoili kampanjaviestinnän keskiviikkoiltana, sai kampanjan suojelijaksi presidentti Sauli Niinistön ja kampanjatiedote meni läpi kaikessa mediassa varhaisesta torstaiaamusta alkaen. Kampanjaidean mukaisia viestejä oli ehditty jakaa jo ennen uutisointia. Tästä oli kyse.

Markkinointiviestinnän opettajani rakasti sanojen alkukirjaimista tai alkusoinnuista muodostuvia muistisääntöjä. Somekampanjoinnista tuli heti mieleen kolme Aata: Ajankohtaisuus, Alkuperä, Aitous. Ilmiön tulee koskettaa tässä ja nyt, eikä neljännesvuosittain nytkähtelevän kvartaalikellon tahdissa. Ihmiset haluavat kuulla alkuperäisen tarinan, johon samaistua ja jonka puolesta ottaa kantaa. Sosiaalisessa mediassa vastustettavat ilmiöt vahvistuvat. Jos haluamme muutosta vastakkainasettelujen sijaan, meidän on tarjottava puolesta –vaihtoehto, vaikka perinteisissä mielenilmauksissa olemme tottuneet vastustamaan tullaksemme kuulluksi. Jutun todenperäisyyteen ja hyvään tarkoitukseen pitää voida luottaa. Kansainvälisessä hyväntekeväisyysviestinnässä ja varainkeruukampanjoissa hyödynnetään samoja periaatteita yksinkertaisuuden ja helppouden ohella. Meillä paikallisesti toimivilla voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla on paljon menestyksen mahdollisuuksia joukkoistamisessa, jota somekampanjointikin voi onnistuessaan olla.  Tutustu tarkemmin täällä.