Järjestöt sote-sopassa

Kirjoittajana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Mervi Kestilä.

Kirjoitukseni perustuu kommenttipuheenvuoroon, joka minulta pyydettiin Lapin liiton järjestöneuvottelukunnan ja Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen järjestämään Järjestöfoorumiin. Puheessani ja kirjoituksessani otan kantaa maakuntajohtaja Mika Riipin esittelemään aluehallinnon uudistukseen, Lapikkaaseeen ja erityisesti projektijohtaja Tommi Lepojärven Lapin sote-savottaan. Tässä kirjoituksessani pohdin järjestöjen roolia hallinto- ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa Lapissa.

Maakunnallinen Järjestöneuvottelukunta on päässyt vaikuttamaan mm. Lappi-sopimukseen ja maaseutuohjelmaan ja järjestöt ovat olleet mukana käynnistysvaiheessa, kun suunniteltiin Lapin mallia sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sitä kautta myös monet alueelliset järjestöt ovat päässeet mukaan kehittämiseen. Järjestöt mainitaan Lapin sote-savotan taktisessa tasossa yhdessätekijöinä ja sparraajina yritysten ja seurakuntien ohella. Aito kumppanuusrooli puuttuu.

Avun tarvitsijoiden ja toimijoiden tarpeet kasvavat. Hallinnon rakenteisiin ja taloudellisiin tosiasioihin törmääminen herättää tarpeen muuttaa rakenteita mutta mikä rooli ja mahdollisuus järjestöillä on todella edustaa kansalaisia uudessa sote-rakenteessa? Yhteinen nimittäjä monille toimijoille on tarve korostaa ihmislähtöisiä palveluja: mitä pitäisi muuttaa ja miten kokemuksen ääni muutosprosessissa kuuluu? Oleellista on kansalaisten osallistumis-ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen sote-rakenteessa - miten ikinä se toteutetaankaan.

Hallitusohjelman ”Hyvinvointi- ja terveys” -osion yhtenä kärkihankkeena on palveluiden saaminen nykyistä asiakaslähtöisemmiksi. Tavoitteena on vahvistaa kokemusasiantuntemuksen käyttöä ja ihmisten osallisuutta. Kokeiluissa hyödynnetään kansalaislähtöisiä toimintatapoja. Nämä tavoitteet sopivat hyvin kansalaisyhteiskuntatoimijoille ja kansalaisten osallisuuden edistäjille. Ohjelmaan on myös kirjattu tavoite: ”suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa. Jokainen ihminen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta”. Hallitus haluaa, että Suomi on jatkossa dynaamisempi ja vähemmän säädelty ja kontrolloitu maa kuin nykyisin.

Omaehtoiselle kansalaistoiminnalle ja järjestötyölle tämä sopii loistavasti. Jos vielä kansalaisten osallistumista lisätään ja osallisuutta vahvistetaan aidosti, otetaan askel entistä kansalaislähtöisemmän Suomen suuntaan. Hallitusohjelmassa muutoksen perustana on kumppanuus valtion, kuntien, järjestöjen, yksityisen sektorin, seurakuntien sekä työelämän toimijoiden kesken. Lisäksi hallitus aikoo käynnistää kokeilukulttuurin, jolla tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluja, edistetään omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistetaan alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä.

Tehemä pois! Aito kumppanuus, yhdessä tekemisen meininki eri toimijoiden välillä on myös kirjattu vuonna 2014 julkaistuun Maakunnalliseen järjestöstrategiaan, jonka toteuttamisesta vastasi Lapin liitto ja maakunnallinen järjestöneuvottelukunta.

Kunnissa tehtävän terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä järjestöillä on ollut ja tulee olemaan oma tärkeä tehtäväalueensa. Haasteita maakunnalliselle järjestötyölle on luvassa. Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallissa neuvottelukumppanit ja sopimusmallit menevät uusiksi. Uudessa sote-mallissa tarvitaan järjestöjen ja julkisen vallan kumppanuutta, jotta kuntien vastuulle jäävässä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä löydetään parhaat kansalaisten tarpeet huomioivat käytännöt. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin toiminnassa neuvottelut ja uudet sopimukset koskevat mm. perhekeskustoimintaa, lastenhoitopalvelua ja ammatillisia palveluita, kuten perhetyötä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa painopiste on ennaltaehkäisyssä. Järjestöjen yhtenä tärkeimmistä toimintakentistä on juuri terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen alue. Mannerheimin Lastensuojeluliiton erityisosaamista on perhekeskustoiminnan kehittäminen yhdessä kuntien ja paikallisten toimijoiden kanssa.

Järjestöt tarjoavat harrastusmahdollisuuksia, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan sekä vaikuttamisen paikkoja. Ne toimivat edunvalvojina, asiantuntijoina, tiedon tuottajina ja toimintojen kehittäjinä. Osa järjestöistä on myös mukana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa. Kaikkia näitä rooleja tarvitaan uudessa sote-mallissa.

Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöt työllistävät noin 30 000 ihmistä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä tehdään vapaaehtoistyötä noin 230 000 henkilötyövuotta. Viime vuonna Mannerheimin Lastensuojeluliiton eri toiminnoissa Lapissa oli osallistujia n. 25 000. MLL:n vapaaehtoiset tekivät yli 13 000 vapaaehtoistoiminnan tuntia, mikä vastaa kahdeksaa henkilötyövuotta. Ja me olemme kuitenkin vain yksi toimija!

Järjestöjen asiantuntijuus on ammattilaisten ja vapaaehtoisten osaamisen ja pääoman yhdistämistä. Vapaaehtoiset tarvitsevat vankan ammatillisen tuen työlleen. Järjestöjen toiminta vaatii siis resursointia! Vapaaehtoistoiminnassakin tarvitaan rahaa ja ammatillista ohjausta. Laadukas palvelutuotanto edellyttää pitkäjänteisyyttä. Raha-automaattiyhdistys on tärkeä rahoittaja. Mutta kunnilla ja valtiolla on merkittävä rooli järjestöjen työn mahdollistamisessa ja tukemisessa. Järjestöjen toiminnan resursointi on otettava huomioon myös uudessa sote-rakenteessa. Meille järjestöillt ei voi vain vyöryttää toimintaa, jota kunta/sote-rakenne ei pysty tai halua toteuttaa. Toiminnan pitää perustua kansalaisten tarpeisiin ja aitoon kumppanuuteen. Aito kumppanuus alkaa tarpeeseen perustuvasta suunnittelusta yhdessä. Kumppanuus on siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jota kumppanit arvioivat yhdessä. Kumppanuutta pitää myös johtaa yhteisin pelisäännöin.

Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyn mukaan kuntajohtajat arvioivat, että yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvaa 25 prosentista 40 prosenttiin. Järjestöiltä edellytetään aktiivisuutta ja aloitteellisuutta uudistuvassa toimintaympäristössä. Palveluntuottajana järjestöjen erityisosaaminen jää liian usein huomioimatta kovien taloudellisten arvojen alta.

Lännen media selvitti kuntapäättäjien suhtautumista kuntatalouden menojen radikaaliin pienentämiseen. Vastaajista 58 prosenttia on valmis lakkauttamaan verorahoilla rahoitettavia julkisia palveluita ja siirtämään niitä vapaaehtoisten hoidettaviksi. Palveluista mm. ympäristön kunnossapitotehtäviä, vanhus-, liikunta- ja kulttuuripalveluita sekä iltapäiväkerhotoimintaa oltiin halukkaita siirtämään kolmannelle sektorille.

Näissä mielipiteissä on myös uhkakuvia. Pelkällä vapaaehtoistoiminnalla ei kunta- tai sote-alueen taloushaasteita ratkaista. Vapaaehtoistoiminnassa ammatillisen ohjauksen ja tuen sekä järjestöjen välisen yhteistyön merkitys kasvaa. Tavoitteiden määrittely, suunnitelmallisuus ja arviointi tulevat järjestötoiminnassa yhä tärkeämmäksi. Hyvä esimerkki toimivasta järjestöyhteistyöstä on esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin Koko Suomi leikkii -hanke, joka sai ensimmäisen Lapin liiton ja maakunnallisen järjestöneuvottelukunnan myöntämän maakunnallisen Tehemä pois-järjestöpalkinnon.

Järjestöjen ja kuntien yhteistyön tarve kasvaa. Yhteistyön tulee perustua kumppanuuteen ja selkeään vastuunjakoon julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Järjestöjen tärkein tehtävä on edistää ihmisten osallisuutta ja toimintakykyä.

Uutta sote-mallia johdetaan tiedolla. Hyvinvoinnin perusta on paikallisuudessa ja paikallisissa verkostoissa. Näissä verkostoissa toimiminen ja vaikuttamismahdollisuudet niissä lisäävät turvallisuutta ja osallisuutta. Kansalaisten tarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot perustuvat paikalliseen tietoon.

Järjestötoimijoiden vahvuus onkin paikallisuudessa ja toisaalta mahdollisuudessa alueelliseen ja valtakunnalliseen verkostoon. Järjestöjen rooli paikallisen kokemuksen ja hiljaisen tiedon kokoamisessa ja näkyväksi tekemisessä esimerkiksi hyvinvointikertomuksiin auttaa tiedolla johtamista!

Järjestöt ovat tärkeä resurssi uudessa sote-rakenteessa. Järjestöt toimivat palvelujen käyttäjien äänenä ja asiakaslähtöisyyden varmistajina. Ne toimivat hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä ja paikallisyhteisöjen rakentajina. Alueelliset järjestöt ovat paikallisten toimijoiden tukena. Lapissa järjestötoimijoiden tukena on lisäksi Lapin järjestörakenne, jolla on merkittävä rooli mm. järjestöjen ja kuntien välisen yhteistyön edistämisessä ja järjestöstrategian toteutuksessa.

Sote-uudistuksessa on erittäin tärkeää, että palveluiden tuotannosta vastaavat osaavat ottaa järjestöjen erityisosaamisen käyttöön. Tämä voi tarkoittaa palvelujen kehittämiskumppanuutta, konsultointia eri sairaus- ja vammaryhmien tarpeista tai esimerkiksi lapsiperheiden tai vanhusten tarpeiden kartoitusta. Järjestöt ovat myös merkittäviä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajia.

Järjestöt voivat aktivoida jäseniään vaikuttamaan siihen, miten uusi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutetaan ja ketkä sote-rakenteen päätöksentekoelimissä päätöksiä tekevät! Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Järjestöjen kokemus ja osaaminen kannattaa hyödyntää laajasti uudessa sote-rakenteessa - jo suunnitteluvaiheessa, aidon kumppanuuden merkeissä – yhdessä tekemällä.

Somekampanjoinnin kolme Aata: Ajankohtaisuus, Alkuperä, Aitous

Kirjoittajana Tyttöjen Talon Tiina Lappalainen

Rovalan Nuoret ry:n hallinnoima Tyttöjen Talo Rovaniemellä oli yksi sosiaalityön Social Work Action -kurssin kumppaniorganisaatioista. Verkko-opintoina toteutetun kurssin järjesti sosiaalityön yliopistokoulutuksen yksiköiden muodostama Sosnet. Verkostoa koordinoi Lapin yliopisto. Kurssille osallistui sosiaalityön opiskelijoita ympäri Suomen. 

Ryhmä sosiaalityön opiskelijoita suunnitteli verkkokurssilla sosiaalisen median kampanjan meille läheisistä teemoista. Lopulliseen kampanjaan päätyivät sydämet ja sukupolvien kohtaaminen. Kampanja sai otsikokseen Tärkeintä päivässä –someskräppäys ja se toteutettiin 9.-20.4. Facebookissa ja Instagramissa. Kampanjaan liittyen Lapin Kansassa ja Turun Sanomissa julkaistiin opiskelijoiden kirjoitukset. Opiskelijat koostivat kampanjan videoksi, joka on nähtävissä opiskelijoiden ”Silta yli sukupolvien” -blogikirjoituksen yhteydessä Sosiaalinen tekijä –blogissa.

 Perinteisessä mediassa viestiä erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaamisesta, omana itsenään nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta ja pienistä arjen iloista välitettiin yleisönosastokirjoituksin. Kampanjan valmistelu oli vaivatonta, ja sovitusta pidettiin kiinni. Voimme kokemuksemme perusteella suositella kumppaniksi ryhtymistä organisaatioille, jotka pohtivat omaa rooliaan verkkoviestinnässä ja -vaikuttamisessa.

Sukupuolisensitiivisessä nuorisotyössä Luotolan Nuoret ry:n hallinnoima Isosisko- ja isoveli –hanke Kemissä pyöritti valokuvauskilpailua #poikienpuolesta, ja Kalliolan Nuoret ry Helsingissä Lupa kysyä –kampanjaa. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry vetosi päättäjiin nuorisotyön aseman turvaamiseksi #hupparikansanpuolella –kampanjalla, jossa ihmisiä haastettiin kuvaamaan itsensä hupparissa. Yksikään näistä kampanjoista ei lähtenyt lentoon niin kuin esimerkiksi #kutsumua –kampanja, joka perustui tamperelaisen lukiolaisen Juho Rädyn kertomukseen kiusaamiseen puuttumisesta. Hän jakoi kertomuksensa sunnuntai-iltana, Suomen Lukiolaisten Liitto muotoili kampanjaviestinnän keskiviikkoiltana, sai kampanjan suojelijaksi presidentti Sauli Niinistön ja kampanjatiedote meni läpi kaikessa mediassa varhaisesta torstaiaamusta alkaen. Kampanjaidean mukaisia viestejä oli ehditty jakaa jo ennen uutisointia. Tästä oli kyse.

Markkinointiviestinnän opettajani rakasti sanojen alkukirjaimista tai alkusoinnuista muodostuvia muistisääntöjä. Somekampanjoinnista tuli heti mieleen kolme Aata: Ajankohtaisuus, Alkuperä, Aitous. Ilmiön tulee koskettaa tässä ja nyt, eikä neljännesvuosittain nytkähtelevän kvartaalikellon tahdissa. Ihmiset haluavat kuulla alkuperäisen tarinan, johon samaistua ja jonka puolesta ottaa kantaa. Sosiaalisessa mediassa vastustettavat ilmiöt vahvistuvat. Jos haluamme muutosta vastakkainasettelujen sijaan, meidän on tarjottava puolesta –vaihtoehto, vaikka perinteisissä mielenilmauksissa olemme tottuneet vastustamaan tullaksemme kuulluksi. Jutun todenperäisyyteen ja hyvään tarkoitukseen pitää voida luottaa. Kansainvälisessä hyväntekeväisyysviestinnässä ja varainkeruukampanjoissa hyödynnetään samoja periaatteita yksinkertaisuuden ja helppouden ohella. Meillä paikallisesti toimivilla voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla on paljon menestyksen mahdollisuuksia joukkoistamisessa, jota somekampanjointikin voi onnistuessaan olla.  Tutustu tarkemmin täällä.

Blogi + blogi = PAM!

Hei arvoisat järjestöblogin lukijat. Huomasitte varmaan, että alle julkaistui kasa uusia tekstejä hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Ei, emme ole hämmästyttävän nopeita kirjoittajia, vaan nämä kolme erinomaista tekstiä on napattu rinnakkaisesta blogistamme "Kaikki muuttuu, mikä säilyy". Päätimme yhdistää nämä kaksi blogia ja tässäpä alla teille kolme mielenkiintoista tekstiä luettavaksi vanhasta blogistamme.

• Yhdessä tekemisen suurempi viisaus (Kirjoittajana Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen puheenjohtaja Veli-Matti Ahtiainen)
• Aitoja kohtaamisia sosiaalityön opinnoissa (Kirjoittajina Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen Oppilaitosyhteistyöhankkeen työntekijät Marika Ahola ja Tuula Myllykangas)
• Kokemustiedon kerääminen järjestöiltä kannattaa (Kirjoittajana Marjo Riitta Tervonen,  SOSTEn erityisasiantuntija (aluetyö, Pohjois-Suomi))

Pysykäähän  mukana :)

Kokemustiedon kerääminen järjestöiltä kannattaa

Kirjoittajana Marjo Riitta Tervonen,  SOSTEn erityisasiantuntija (aluetyö, Pohjois-Suomi)

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n tällä viikolla julkaisema sosiaalibarometri 2015 kertoo, että nykyhallitus on epäonnistunut köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämisessä. Näin arvioi kolme neljäsosaa sosiaalibarometriin vastanneista kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista, Kelan toimistojen johtajista sekä TE-toimistojen johtajista.

Sosiaalibarometrin tulokset ovat huolestuttavaa kuultavaa, mutta toisaalta eivät yllätä. Viestiä syrjäytymisen ja eriarvoisuuden lisääntymisestä on tullut myös sosiaali- ja terveysjärjestöiltä eri maakunnista.  Näihin viesteihin olen saanut perehtyä viimeisen kahden vuoden aikana tavatessani lappilaisia sosiaali- ja terveysjärjestöjä.

Järjestöjen ääni on mahdollista saada entistä paremmin kuntien, joissa päätökset syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tehdään, kuuluviin, hyödyntämällä järjestöjä kuntien sähköisen hyvinvointikertomuksen seurannassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kautta kulkee, ja kuuluu, kansalaisten ääni.

SOSTE on yhdessä oululaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa sekä Oulun kaupungin kanssa kehitellyt menetelmiä järjestöiltä kerättävän kokemustiedon keräämiseen. Tämä vuosi on kolmas vuosi, kun Oulussa on kerätty kokemustietoa sotejärjestöiltä Oulun kaupungin sähköiseen hyvinvointikertomukseen. Idea sai alkunsa SOSTEn ja oululaisten sotejärjestöjen yhteisessä ESKO – Ehkäisevän työn kärkihankkeessa, joka toteutettiin vuosina 2009-2013.

Kahtena ensimmäisenä vuotena kokemustietoa kerättiin työpajamaisesti kolmelta elämänkaariverkostolta (Lapset ja nuoret, Työikäiset, Ikäihmiset).  Tänä vuonna kysely on juuri valmistunut, ja siinä on hyödynnetty webropoolia. Tämän vuoden kyselyyn on valittu indikaattoreita, joiden tulokset ovat parantuneet tai heikentyneet. Järjestöiltä kysyttiin näkemyksiä mm. siihen, miten indikaattoritiedon mukainen työttömyyden tai nuorten huumekokeiluiden lisääntyminen, tai vastaavasti koulukiusaamisen vähentyminen, ovat näkyneet järjestöjen arjessa.

Säännöllinen strukturoitu kokemustiedon kerääminen sosiaali- ja terveysjärjestöiltä on suositeltavaa kunnissa. Järjestöt, jotka työskentelevät ruohonjuuritasolla, pystyvät viestittämään signaaleja ja trendejä, jotka näkyvät viiveellä muissa kyselyissä. Tästä on monta esimerkkiä esimerkiksi nuorten huumeiden ja päihteiden käyttöön liittyvissä asioissa.

Kokemustiedon kerääminen auttaa kuntia myös siinä, kuinka terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä voidaan kehittää, jotta säästyttäisiin kalliilta korjaavilta toimenpiteiltä. Parhaimmillaan hyödynnettynä se voi ohjata myös kuntien taloussuunnittelua.

Oulussa kehitettyä mallia on helppo soveltaa myös Lapin kunnissa. Arjen Turvaa-hankkeen pilottikunnissa (Tornio, Pelkosenniemi, Kemijärvi ja Posio) alustavaa työtä onkin jo tehty. Myös Lapin järjestöstrategian ympärille perustettu alueellisen tiedontuotannon teemaryhmä, jota Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys vetää, on hyvä yhteistyökumppani kokemustiedon keräämisen lappilaisen konseptin kehittämiselle ja jalkauttamiselle. Tästä on hyvä aloittaa työ!

Aitoja kohtaamisia sosiaalityön opinnoissa

Kirjoittajina Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen Oppilaitosyhteistyöhankkeen työntekijät Marika Ahola ja Tuula Myllykangas

Lapin yliopiston ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelijat ovat

saaneet opintojensa aikaisen ensikosketuksen ihmisten kohtaamiseen, ihmisten arkeen ja todellisuuteen toimimalla vapaaehtoisina sosiaali- ja terveysjärjestöissä sekä kuulemalla aitoja kokemuksellisten asiantuntijoiden tarinoita. Vapaaehtoistehtäviä opiskelijoille tarjosivat Rovaniemen Seudun Vapaaehtoistyönkeskus Neuvokas, Suomen Punaisen Ristin Lapin piirin Kaveri-toiminta, Rovalan Setlementti Ry:n monikulttuurikeskus MoniNet, Setlementtiliiton Yhdessä mukana -projekti, Erityislasten Omaiset ELO ry, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piiri, Rovalan Nuoret ry:n Tyttöjen talo, Lapin MS-yhdistys, Lapin Näkövammaiset ry, Lapin ensi- ja turvakoti ry sekä Hyvän mielen talo ry.

Aikaisemmin tutustuminen on tapahtunut julkisen palvelusektorin puitteissa. Lähtökohdat kohtaamiselle ovat erilaiset. Päätöksiä tekevän ammattilaisen ja apua hakevan asiakkaan sijasta tilanteessa kohtaavat kaksi tasa-arvoista ihmistä, molemmat antaen ja saaden. 

Sosiaalityön opiskelijoiden Pestuumarkkinat sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoispaikkoihin

Sosiaalityön opiskelijat ovat uudenlaisen tilanteen edessä. Perinteisesti suomalaisen sosiaalityön ydinosaamisen alueeksi mielletään kunnallinen sosiaalityö painottuen toimeentulotukeen ja lastensuojeluun. Ammattilaisen ja asiakkaan kohtaamista määrittävät ja raamittavat ulkoiset ehdot lainsäädännöstä kuntien ohjeistuksiin. Ympärillä olevat rakenteet luovat helposti erilaisiin valtasuhteisiin nojautuvan vastakkainasettelun. Oppikirjojen idealistinen ajatus kumppanuudesta voi tuntua vaikealta tavoittaa.  

Kumppanuus, jaettu asiantuntijuus ja tasavertaisuus saavat laajemmat toteutumismahdollisuudet lähelle ihmistä sijoittuvalla järjestökentällä. Järjestössä vapaaehtoisena toimiminen antaa opiskelijoille mahdollisuuden nähdä sosiaalialan kenttää laajemmin: “Avasi näköaloja sosiaalitoimen kenttään”. Järjestöjen yhteiskunnallinen rooli ja niiden tarjoamat moninaiset mahdollisuudet avautuvat tuleville sosiaalityöntekijöille.  

Suurimman annin opiskelijat kokivat saavansa erilaisten kokemuksellisten asiantuntijoiden kohtaamisesta. Ihmisten aidot “käytännön elämäntilanteet antoivat hyvää perspektiiviä käytännön työhön”. Kokemuksellisten asiantuntijoiden omakohtaiset kokemukset koettiin “erittäin koskettavina ja tunteita herättävinä”. Välitön, ilman ohjaavia rakenteita tapahtuva kohtaaminen, tuo tarinan kertojan ja kuulijan lähelle toisiaan.  

Meille Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen Oppilaitosyhteistyöhankkeen työntekijöille Lapin yliopiston pilotin kokemukset ovat antaneet vahvistusta järjestötietouden ja kokemuksellisuuden merkityksestä sosiaalityön opinnoissa. Opiskelijoiden, järjestöjen, kokemuksellisten asiantuntijoiden ja opettajien palautteet rohkaisevat viemään tavoitteitamme eteenpäin. Ajatus, että ihminen tulee ennen rakenteita, pitää edelleen paikkansa. 

Yhdessä tekemisen suurempi viisaus

Kirjoittajana Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen puheenjohtaja Veli-Matti Ahtiainen

”Hyvinvoivat järjestöt luovat pohjan hyvinvoivalle kunnalle” totesi Lapin aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Seppo Lehto jossakin yhteisessä tapaamisessa viime vuoden aikana. Lause kirjattiin ylös myös Arjen turvaa kunnissa -hankkeen tuottamaan kuntien viritysoppaaseen. Tämä havainto kuvastaa hyvin järjestöjen roolin vahvistumista Lapissa viime vuoden aikana.

Moninaisuuden särmikkyyttä 

Lapissa toimii noin 7200 rekisteröitynyttä yhdistystä. Jokainen yhdistys on perustettu tiettyä tehtävää varten ja sen olemassaolo jäsenilleen on merkityksellinen. Järjestökentän moninaisuus on suuri rikkaus ja mahdollisuus. Se voi olla myös haaste ja joskus myös kehittymisen ja toimimisen este.

Järjestötyö on myös hyvin innovatiivista, se mahdollistaa uusien toimintoja kehittävien ideoitten nopean toteuttamisen. Siksi järjestöt ovat usein olleet edelläkävijöitä, uuden kehittäjiä. Järjestöt kokoavat myös paljon vahvoja persoonallisuuksia toteuttajiksi. Usein persoona nousee keskeisemmäksi kuin toiminta, mutta ilman aktiivisia persoonia toiminta voisi jäädä kovin tasapaksuksi. Järjestötoiminta on myös yhteisöllistä tekemistä. Se kokoaa yhteen yhteisen arvopohjan ja tavoitteen saavuttamiseen. Yhteisössä toimii myös ryhmädynamiikan lait ja se voi johtaa joskus paikallaan seisovaan ja sulkeutuneeseen joukkoon, joka pyörii omaa ympyräänsä.

Olen tehnyt järjestötyötä 25 viimeistä vuotta. Se on reilusti yli puolet työhistoriastani, mitä on takana nyt 38 vuotta. Tänä aikana järjestöjen rooli ja merkitys on vaihdellut mitäänsanomattomasta keskeiseen yhteiskunnalliseen toimijaan, mutta aina järjestöillä on ollut oma tärkeä tehtävänsä.

Tänään järjestöjen rooli ja merkitys on nousussa. Järjestöjä kutsutaan kumppaneiksi, tekijöiksi, kehittäjiksi. Joskus myös pelastajiksi. Odotukset eivät aina ole realistisia tai rehellisiä saatikka vilpittömiä. Mutta yhä useammin järjestöjen osaaminen, innovatiivisuus ja joustavuus tunnustetaan tasavertaiseksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan uutta rakentamista.

Myllerryksen keskellä

Yhteiskunnallinen murros laittaa tällä hetkellä rakenteita uusiksi aika isolla rytinällä. Hyvinvointiyhteiskunnan perustat natisevat. Arvot ovat muuttuneet kovemmiksi, ihmiset itsekeskeisemmiksi. Selfie-kulttuuri leviää vauhdilla pääministerin lanseeraamana.

Tässä ajassa, näissä hetkissä järjestön äänen tulisi olla selkeä, kova ja kantava. Pitäisi puhua ”vanhanaikaisista” asioista; yhteisöllisyydestä, yhdessä tekemisestä, toisista huolehtimisesta, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Heistä, joita ei ole huomattu, heistä jotka ovat tipahtaneet syntyneisiin rakoihin. Niistä asioista, mitkä ovatkin tätä aikaa ja tulevaisuutta.

Tähän toteuttamiseen tarvitaan järjestöjen yhdessä tekemistä. Meillä tulee olla rohkeutta kulkea jälleen edellä, näyttää esimerkkiä, ylittää sektoreita, poistaa ennakkoluuloja ja yhdistää voimavaroja.

Lapissa on oltu kehityksen kärjessä

Lapissa järjestöjen roolia on vahvistettu viimeisten vuosien aikana Lapin liiton yhteyteen perustetun järjestöneuvottelukunnan kautta. Järjestöneuvottelukunta mahdollistaa kaikkien järjestöjen vaikuttamisen maakunnallisessa päätöksenteossa. Järjestöneuvottelukunnan laatima koko maakuntaa kattava järjestöstrategia luo pohjan järjestöjen yhteistyölle kaikilla eri toiminnan tasoilla.

Toinen merkittävä järjestöjen vaikuttamisen paikka on ollut Lapin aluehallintoviraston laatima sisäisen turvallisuuden ohjelma Lapin toimenpidesuunnitelma, missä järjestöt ovat olleet mukana aina suunnittelusta toteuttamiseen saakka. Toimenpidesuunnitelman 73:sta kohdasta järjestöt ovat mukana 43:ssa. Sisäisen turvallisuuden ohjelman maakunnallisen toimintamallin pohjalta kehitetty Arjen turvaakunnissa toimintamallissa järjestöt  ovat yhtenä keskeisenä toimijana kehittämässä kunnan hyvinvointia ja turvallisuutta.

Lapin Sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen toteuttama järjestörakenne on luonut maakuntaan uusia yhdessä tekemisen paikkoja ja foorumeita sekä koonnut järjestöt ja viranomaiset yhteen rakentamaan hyvinvoivaa Lappia.

Vaikuttamisen aika

Kevään eduskuntavaalit ja Sote – uudistuksen konkretisoituminen käytännön toimenpiteiksi,  siinä kaksi keskeistä vaikuttamisen paikkaa alkuvuodeksi. Lapinsosiaali- ja terveysturvayhdistys kutsuu kaikkia toimijoita ja järjestöjä mukaan tulevan vuoden tapahtumiin, foorumeihin ja verkostoihin niin virtuaalisiin kuin kasvokkainkin tapahtuviin. Keskustelemaan, vaikuttamaan ja kehittämään yhdessä! Ja muistattehan perinteiset Lapin sosiaali- ja terveysturvan syyspäivät jälleen syksyllä 10–11.9.2015 Ylläksellä.

Partio tänään

“Partio voi tarjota turvallisen, pitkäaikaisen yhteisön, joka kestää läpi elämän. “ (Doris Stockmann, Sjöscoutkåren Vikingaflickorna)

Ryhmässä toimiminen, kasvaminen ja johtaminen värittävät partiolaisen elämää. Sudenpentujen (7 – 9 v.) lauman kaverit laajentavat lapsen ystäväpiiriä koululuokan ulkopuolelle. Samoajaikäisenä (15-17 v.) teini voi halutessaaan alkaa jo ottaa vastuuta oman ryhmän johtamisesta esimerkiksi viikkokokousten vetämisen muodossa. Aikuisuuden kynnyksellä, 18 – 22 vuotiaana vaeltajana, ulkomaan matkaprojektit haastavat ryhmät toimimaan aktiivisesti yhteisen päämäärän eteen. Ryhmässä toimiminen ja nousujohteisuus ovat otteita partiomenetelmästä, joka vie kohti partion päämäärää eli elämäntavoiltaan ja persoonallisuudeltaan tasapainoisten, aktiivisten ja itsenäisesti ajattelevien paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten yhteisöjen jäsenien kasvattamista. 

 

Kuva: Timo Vehviläinen

“No onkos partio edelleen sitä samaa, mitä perustaja Baden-Powell teki yli sata vuotta sitten?” Ydin eli arvot, ihanteet ja kasvatustavoitteet, ovat kiteisinä hyvin kestäviä, mutta menetelmät ja toimintatavat seuraavat aikaa. Medioiden lukutaidon ja kriittisyyden opettelu on korvannut tarpojien (12-15 v.) ohjelmassa puhelinluettelon käytön harjoittelun. Koko suomalainen partio-ohjelma uusittiin 2010-luvun taitteessa ja satoa korjataan kasvamaan kääntyneenä jäsenmääränä ympäri Suomen.  Seuraavalla kansalliselle suurleirille –Suomen suurimmalle nuorisoelämykselle vuonna 2016– koodaillaan päät'hätää leirisovellusta kännykkään ja kannustetaan jakamaan leirikokemuksia ja -hetkiä facebookissa, twitterissä ja instagramissa.  Partio todellakin haluaa näyttää, millaisia huikeita nuoria ja lapsia kasvattavia kokemuksia voi saada viikon kesäleiriltä ja miten pitkäjänteisellä suunnittelulla ja yhteistyöllä saadan koko leirin kattava pienoisyhteisö (melkein kuin pienoiskaupunki) toimimaan sujuvasti keskisuomalaiseen komeaan kuusikkoon. 

Kuva: Alina Ainola

 Piirijärjestötasolla Lapin Partiolaiset on ollut mukana puhaltamassa hiiliin vireämmän yhdistysten välisen yhteistyön puolesta ajatuksella, että kaipa sitä olisi parempi toimia yhdessä nuorten ja lasten hyväksi kuin kilpailla keskenään heidän ajastaan. Tästä voisi olla apua myös yhdistystoiminnan luonnolliseen aktiivisuuden vaihteluun ja erityisesti Lapissa, jossa partiotoimintakin on enimmäkseen pienehköjen lippukuntien eli paikallisyhdistysten ja niiden kullan arvoisten vapaaehtoistoimijoiden varassa. Lapin alueella partiotoimintaa on aktiivisena parissa kymmenessä lippukunnassa yhteensä noin 1000 jäsenen voimin. Viikko 20.-26.4.2015 on partiolaisten vuosittainen tapahtumaviikko, jolloin partiolaiset näkyvät ja kuuluvat tavallista enemmän, esimerksi siis tämän blogin kautta.  Tervetuloa tutustumaan ja juttelemaan paremminkin partioviikolla ja mulloinkin. Partioviikon tapahtumat Lapissa on koottu yhteistietoineen Lapin Partiolaisten nettisivuille: www.lappi.partio.fi.

Partiomaisin yhteistyöterveisin

Matti Silveri

viestintäryhmän jäsen

Lapin Partiolaiset ry

matti.silveri[ät]pp.inet.fi